Palma de Mallorca ja sen leikkipuistot

Täällä vedetään syvään henkeä ja palataan arkeen.

Viime viikon vietimme Mallorcalla Palmassa.
Lasten myötä lomat saavat uusia piirteitä. Parasta lomassa on se, että ollaan ihan koko perhe yhdessä koko ajan ja asutaan yhdessä huoneessa. Arkihan menee läpsystä vaihtaen ja tosi harvoin vain hengaillaan kaikki yhdessä.

Ja lomalla nukuttiin! Joka ilta käytiin lasten kanssa nukkumaan ja herättiin samaan aikaan. Mies nukkui vielä päiväunetkin lasten kanssa. Vaikka reissussa onkin tavallaan stressaavaa, niin univelkaa ei kyllä jäänyt.

Hotelli Horizonte nyt ei sinällään mikään loistokas ollut ja remonttiakin siellä tehtiin, mutta kelpasi hyvin, kun unta riitti. Aika vähän hotellilla tuli lastenkaan kanssa lopulta oltua. Ja ikkunasta oli mahtavat maisemat seurailla sataman laivaliikennettä ja lentokentälle laskevia ja nousevia koneita. Syötiin keskiskertaista hotelliruokaa - kolme buffettia päivässä. Ihan parasta lepoa kotiäidille: ei ruuanlaittoa, ei tiskiä, ei jälkien siivoamista. Lapsille sattui seuraksi E:n ikäinen suloinen ruotsalaistyttö. Vanhemmatkin saivat kaivaa kouluruotsin naftaliinista, kun istuttiin aina ruokailemassa samassa pöydässä.

Niin mitä muuta tehtiin kuin nukuttiin ja syötiin?
Nautittiin kaikin aistein aamupäivistä rannoilla. Meille loistavin oli lähin pikkuranta, Cala Major, kävelymatkan päässä hotellista. Aamulla ihan tyhjällä sileällä ja loivalla hietikolla kelpasi lasten tonkia, kirkua ja telmiä, äidin harjoitella käsilläseisontaa. Käytiin myös keskustan rannalla ja akvaarion lähellä rannalla.

Käveltiin mäkiä ylös ja juostiin alas lasten kiljuessa riemusta.
Käveltiin kaupugilla.
Käveltiin ylös Belverin linnalle puistojen kautta.
Käveltiin molempia lapsia rattaissa työntäen ihan treeniksi asti.
Ja ajettiin halvoilla ja hyvillä paikallisbusseilla.

Syötiin eväitä.

Yksi kokonainen päivä vietettiin akvaariossa. Paikka oli kaikille mieleen. Ainoastaan ruoka oli keskinkertaista huonompaa, uppopaistobuffettia. Omat eväät siis kannattaa pakata tänne. Mutta nähtiin Nemo-kala kahdessakin  värissä, mustekaloja, merihevosia, pallokala, suuri haiallas, rauskuja... Monet niistä piti kiertää katsomaan toistakin kertaa. Saatiin silittää merimakkaraa, meritähteä, merisiiliä - ja bilsan ope oli ihan liekeissä! Pikkusisko ja isi nukkuivat päiväunetkin videosalin pimeydessä ja hypnoottisessa merenalaisessa valtakunnassa. Hämärissä akvaariosaleissa tunnelmaa loi sopiva klassinen musiikki. Mutta parasta, kaikkein parasta oli kuitenkin pihalla ollut leikkipaikka, jossa on ehkä taidokkaimmin ja huolellisimmin tehty kiipeilytelinelaiva, jonka olen missään nähnyt!




















Kuva: Palman akvaarion kotisivuilta

Muutama muukin leikkipuisto kokeiltiin:
Porto Pi:n ostoskeskuksen itäpäässä on maksullinen pomppulinnapaikka ja siitä alkavassa puistossa pieni siisti korttelileikkipuisto. Osteoskeskuksessa sisällä on vaikka kuinka paljon kolikkolaitteita lapsien viihdykkeeksi.

Polvori-tien yläpäästä  Belverin puistoon aukeavan portin vieressä on suurehko ja varjoissa leikkipuisto, josta vain kävelimme läpi lasten nukkuessa rattaissa.

Avinguda Joan Miro -tien varressa on vikas keskikokoinen korttelileikkipuisto Plaza Francesc Rossello Pinitorin kohdalla. Vessat parkkihallissa ja vieressä iso supermarketti.

Kaupungissa Passeig Mallorcan alkupäässä jokivarressa on oikein hyvä ja suosittu leikkipuisto, jossa on mukavasti kiipelitelineitä eri ikäisille. Kahvilakin.

Katedraalin lähellä on suuri leikkipuisto Parc del Marin itäpäässä Dalt Muradan kupeessa. Täällä käy päiväsaikaan suuriakin päiväkoti/esikouluryhmiä, mikä tuo kivaa vipinää.

Bussin ikkunasta bongasimme leikkipuiston laivakiipeilytelinein Joan Margall -tien alussa olevasta kolmiomaisesta puistosta. Näytti hyvältä.

Palmassa yhdessäkään leikkipuistossa ei ollut vessaa, mikä on suuri miinus Ranskaan verrattuna. Siellä jokaisen leikkipuiston vieressä on vessat, ei välttämättä mitkään luksus, mutta on. Parkkihalleissa puolestaan on vessat aina vartojoiden kopin läheisyydessä. Kaupungilla vessamerkintää seuraminen voi johtaa puolenkin kilometrin seikkailuun parkkihallissa.


Hoidettiin pari päivää kuumeista lasta. Eikä annettu apteekkarin ohjeiden mukaista yliannostusta lääkettä.
Ei palettu auringossa.
Paleltiin vain parina päivänä tuulessa.
Ja kiitettiin lentomatkoilla iPadia lastenviihhdytyksestä.

Kannatti lähteä.
Kun viikon asui hotellihuoneessa, on ihan luksusta asua näissä neliöissä. Päällekaatuvat seinät vaihtuivat haihtuviin kodinvaihtoajatuksiin. Vähäksi aikaa. Halpaakin on lomailla, jos sillä säästyy ainakin 200 000 euron asuntolainan otolta!

Palman kartan voi käydä vaikka täältä.

***

We had a little holiday in Palma de Mallorca, Baleares, Spain.
Slept well and enjoyed the warm weather.

Loppuunkävelty

Pariisi loppunkäveltynä tältä erää.

Kaupunki on oikein toimiva lomapaikka lapsiperheelle, tässä muutama huomio.

• Moneen paikkaan ei mahdu rattailla, eikä esteettömyyttä ole taattu esim kaikilla metroasemilla. Asemakarttaan on kyllä merkitty rullatuolin kuvalla hissilliset asemat ihan hyvin. Juniin tuntuu pääsevän paremmin.
• CDG:n lentokentältä pääsee hyvin kaupunkiin julkisilla ja kulkeminen on muutenkin näppärää.
• Finnairin tuloaulassa on turisti-info, josta voi ostaa turistilippuja julkisiin edullisesti.
• Varaudu ranskalaiseen meininkiin eli lakkoihin, yllättäviin juna-aikataulujen muutoksiin yms. Meille osui yllättävä bussiyhteys lentokentältä junalle.
• Junissa/metroissa kuulutetaan seuraava asema, jolla juna pysähtyy, ei välttämättä pääteasemaa.
• Ravintoloita on joka lähtöön mutta on muistettava, että ranskalaiset ovat tarkkoja ruoka-ajoistaan. Siinä ei nälkä kitisevät lapset auta lain. Lounas pääsääntöisesti 12-14, illallinen 19-21.
• Isommille lapsille voisi kai suositella montaakin museota mutta 1 ja vajaa 3-vuotiaille riitti puistot, vanhemmillekin ne olivat stressittömin ajanviete.
• Pikkuleikkipuistoja on melkein jokaisessa pienessäkin korttelipuistossa.
• Majoitukseksi lapsiperheelle sopii parhaiten asunto/huoneisto, jossa voi osan tilasta sulkea nukkumatilaksi ja osa ja osa jää aikuisille illanistumista varten. Toisaalta aamulla nukkujat voivat valua nukkumispuolelle ja herääjät toiselle.

Pidä katse taivaassa ja saat tyhjät taskut

Montmartren valloitus aloitettiin jälleen leikkipuistokeikaiksella. Anversin metroaseman eteläpuolella on ihan mukava leikkipuisto, joka oli kuin ammuttu täyteen aamupäivällä. Nähtävyyksien lähellä tuntui siltä, että leikkipuistoissa kuuli enemmän englantia kuin ranskaa.

Montmartre oli ainoa paikka Pariisissa, josta jäi vähän huono maku suuhun. Ajettiin Funiculairella ylös mäelle, kunhan pääsimme ensimmäisten turistinpyydystäjien ohi. Mäellä sama meno jatkui. Koko ajan joku oli tyrkyttämässä jotakin tai oli olevinaan mykkä ja kaipaavansa avustusta. Sattumaa tai ei meiltä hävisi Sacre Coeurin kulmalla yksi viiden päivän metrolippu.

Väliäkö hällä, maisemat olivat hulppeat ja satuimme vahingossa syömään alueen ensimmäisenä ravintolana itseään mainostavaan putiikkiin, taisi olla Rue de Dancourtilla. Lasten ja aikuisten matkaväsymyksen saattelemana ruuan tulo kesti tuskaisen pitkään. Ruoka sitten olikin kaiken sen hampaidenkiristelyn arvoista. Suussasulavaa ankkaa olisi voinut sopia siltä paikalta syövänsä vaikka loppuelämänsä kaikilla aterioilla. Rasvamaksa lie silloin huolehtinut siitäkin, ettei elämää olisi enää paljoa jäljelle jäänytkään.

Aspirant Durantin aukion leikkipuisto, Pariisi

Jälleen mukava pikkuipuisto Avenue du Mainen ja Rue Brezinin kulmassa.
Leikkipaikalla iso hiekkalaatikko, ihanaa sileää vaaleaa hiekkaa. Keskikokoisessa kiipeilytelineessä oli ihan mahtava korkkiruuvitanko, jollaista en ollut ennen nähnyt!

 Urheilupuolta edustavat uimahalli, pingispöydät ja futsal-kenttä. Vieressä pyöriin myös sesonkiaikoina pieni, maksullinen, karuselli.

Vessaa en huomannut, mutta vieressä on uimahalli.

Sevres-Babylonin kulmapuisto, Pariisi

 

Mukava pikkuinen pik-nik-puisto tupsahti eteemme Babylonin ja Sevresin metroaseman kulmilla. Söimme puistossa eväitä ja katselimme kartasta, missä olisi lähin leikkiouisto. No tuota, ihan siinä pensaan takana! Kiipeilyteline ja pari jousikeinua hiekalla ja vieressä pikkuisille vielä keinulauta ja mitä lie. Ja siisti vessa. Onneksi, sanon vain sen verran.

 

Louvren piha ja Tuiliersin leikkipuisto

 

Käyskenneltiin Louveren kulmilla ja ihmeteltiin vähäistä liikennettä. Tarkemmin katsoen jokaisella sisäänkäynnilltä parveili poliiseja. Niiden välillä nappikorvia. Saimme kulkea ihan rauhassa kenenkään puuttumatta liikkeisiimme ja tuntui oikeastaan turvalliselta. Pihaan puikahdimme ihan siksi, että se oli täynnä poliisiautoja ja mustia autoja ajeli muutama, agenttejajoka puskan takana, mellakka-aitaa, pienenpieni mielenosoitus oli suljettu omaan nurkkaukseensa. Koko museo oli yleisöltä suljettu. Jäimme syömään eväitä ja seuraamaan tilannetta sekä ohi kuljeskelevia ratsupoliiseja. Poislähtiessä kysäisimme yhdeltä poliisislta mitä tapahtii mutta hän nyt ei varsinaisen puheliaaksi ryhtynyt.

"Rien."

No, aha.

 

Louvren edustalla Tuiliersin puistossa päästettiin E juoksemaan. Puisto oli pienille ihan kivasti tekemistä, muttei se mikään kulmapuistoa erityisempi ollut. Huippuna kaksi riippukeinua, jotka soveltuivat testatusti oikein hyvin aikuisillekin. Keskellä oli tosi korkea isommille tarkoitettu kiipeilyteline. Vessat ehkä jossakin kauempana.

 

Ravintolaksi löytyi hyväksi koetulla metodilla sivukadulta paikka, jossa paikalliset papat olivat syömässä. Oih miten oli E:lla hyvää ankkaa ja minulla possun säärtä vihreillä linsseillä. Krouvia kunnon ruokaa. Lasi viiniä ja oi että oli taas hyvä lähteä kävelemään lapsia rattaissa paiväunille ympäri kulkemattomia katuja.

 

Louvressa täytyy sitten lähteä käymään joku toinen kerta.

Illalla saimme uutisista kuulla, että museoon oli avattu uusi Lähi-idän taideen osasto ja vierailijoina oli ollut erinäisten Stanien päämiehiä.

 

Thank god for Washi tape

Juuri mikään ei ole niin harmittavaa kuin liian kirkas kellonvalo, kun yrittää nukkua. Tämä mama pelasti kaksi yötä Pariisissa ottamalla washi-teipin mukaan ja kliistraamalla sitä useamman kellon mikron kellon päälle.

Luxemburgin puisto, Pariisi

 

 

 

Tässäpä oli mukava leikkipuisto!

 

Luxemburgin puisto Pariisissa oli mukava puolipäiväkohde. Lapsille riitti aluksi juoksentelu ison suihkulähteen ympärillä ja aikuisille paikallisten juoksutapojen vertailu ja personaltrainerien ja heidän asiakkaidensa hommien kyttäily.

 

Itse leikkipuisto oli päällystetty kokonaan kumimatoilla ja lukuisissa välineissä oli kaikissa ikäsuositukset, vessatkin löytyivät ja juomapisteet; ranskalaiseen tapaan. Puistossa oli mukavan kokoinen hiekkis, paljon sentrifugeja ja noita jousikeinuja, lukuisia kiipeilytelineitä ja isoille mutkitteleva vaijeriratakin. Tästä lystistä maksoi ihan mieluusti 2,50e/lapsi ja 1,50e/aikuinen, ihan pikkuiset pääsi ilmaiseksi. Niin ja lapsille hintaan sisältyi yksi matkan kohokohdista, ankkaleima kämmenselkään! Puisto aukesi kuitenkin vasta klo 10, eli meidän ilman aikaeroakin kukonlaulun aikaan heräävien mielestä aika myöhään.





 

Jee-jee-jee!

Veturikuski

Syksy se oli Pariisissakin syyskuussa,
sää mitä mukavin kaupunkimatkailuun,
lämpötila 20 asteen hujakoilla,
aamut kyllä kylmiä.
Pariisilaiset saapuivat puistoihin vasta yhdentoista aikaan.

Liukumäet olivat varmasti turvallisia luistamattomuudessaan.

Tour d'Eiffel

 

Pääsimme yllättämään Eiffelin selustasta. En suunnitellut tätä lähestymissuuntaa, mutta Pariisin parhaimpia kokemuksia oli saapua tornille sivukadulta, turistimassojen ja rihkamanmyyjien ulottumattomista. Onnistuimme sattumalta ajoituksessa ja pääsimme molempiin hisseihin lähes ilman jonoja. Aurinko herkesi paistamaan juuri oikealla hetkellä ja valkoinen kaupunki kylpi valossa. E olisi halunnut vielä ylemmäs.

Kesämuisto

Lapiot heiluu Tallinnassa

Siitä on jo melkein viikko, kun tenavat heiluttelivat räkätaudissa lapioita Tallinnassa. Tämä mainio leikkipuisto on aivan vanhan kaupungin kupeessa Rannamae teen ja Suurtükin kulmassa heti kaupunginmuurin ulkopuolella. Hyvä leikkipelastus on vain kivenhaiton päässä "teemapuiston" turistihulinasta, italialais-, espanjalais- ja jenkkituristien laumoista oppaidensa perässä.

Aidatussa puistossa on pari hiekkalaatikkoa, liukumäki, kiipeilytelineitä, ruohokenttää ja jousikeinuja. Puistiosta on aina löytynyt myös muutama jäänyt tai toisten leikkijöiden lelu, joita on luvattu lainaan. Paikallisia saati muita turisteja puistossa on ollut harvakseltaan. Pensasaidan takana aikuisten kuntoiluvälineiden vieressä on myös keinut ja lähellä on myös siirtovessat.

 

Tölsö

Viikonlopun reissu etelänaapuriin vedettiin läpi räkä poskella sateessa ja paisteessa.

Onneksi meillä oli iso hotellihuone ja telkkari!

Ihmettä kylliksi :)

Ihanne

...olisi, jos väri ei olisi taas menossa kohti tätä kalsaa sinistä. Ei ihan vielä. Rakastan talvea, en vain ole valmis ihan vielä.

... olisi, jos mieli ei sinistäisi kuten tuo kuva. Sen torjumiseksi ostin hedelmäalesta hillittömästi vitamiineja. Kaipaan keltaista. Sisäisesti ja ulkoisesti. Huomaan sytyttäneeni keittiöön keltaisen kynttilän.

... olisi, jos talven yli saisi näin paljon kyläilijöitä. Naapurin tytöt harva se päivä. Ihania ovat! Perustan kohta meille nuorisotalon. E:n kummi pikkuisen poikansa kanssa päivällä, toiset kummit ja ystävä illalla. Eilen meillä oli vierailulla 5 japanilaista opettajaa tutustumassa suomalaiseen kotiin. Hymyilemässä kolmatta tuntia.

... olisi, jos tulisi reissattua edes vähän kotikulmilta. Niin, että aina olisi uusi retki jo valmisteltuna, kun edelliseltä palaa.

... olisi, jos saisi talven aikana tutustua uusiin ihmisiin. Inspiroitua ja saada tuoreita ajatuksia. Kohdata. Ystävystyä. "Moi, mä oon Hanna. Kuka sä oot?" Tuuksä meille?"

Muista retkeillä

Muistutukseksi itselleni:
Lähde ulos. [Onnistuu päivittäin]
Lähde retkelle. [Onnistuu usein]
Lähde kaupunkiretkelle. [Muka liian vaikeaa, tapahtuu aivan liian harvoin]

Onneksi sain tänään itsestäni sen verran irti, että ryysättiin töihin lähtevän miehen mukana kaupunkiin. Ajettiin metrolla ja siihen liittyen monella hissillä. Käytiin Hakaniemessä ostamassa E:n toiveesta auringonkukka ja torikaakaolla. V:kin sai yhdestä kojusta puolikkaan aprikoosin mussutettavakseen. Katseltiin veneitä. Huipentuma oli Kasvitieteellinen puutarha. Luulin sen olevan remontin takia kiinni mutta vielä mitä. Olimme kuin kartanonomistajat, kun ketään muita ei näkynyt. Nautimme ajattomuudesta ja suihkulähteen tunnelmasta sekä sen miljoonista vesikirpuista, punaisista lumpeista. Löysimme kasvihuoneesta ehkä kaupungin mukavimman vahtimestarin ja  siisteimmän lastenhoitohuoneen. Sivumennen sanoen: ONNEKSI tuli laitettua E:lle vaippa. Huh!

Sitten pikapikaa ruokakaupan kautta bussille. Paitsi, että V:n kenkä oli kadonnut! Uusi kierros kaupan ympäri, löytyneen kengän kanssa bussille ja sitten kiire loppuikin. Meni näet bussi vanhaa tietä ja mutkan kautta kotiin. V nukkui koko tuplapitkän matkan ja samalla pidin E:a hereillä. Nyt nukkuvat kummatkin päikkäreitä sängyissään. Itse tankkaan suklaata.

Hyvä päivä!

Aurinkohetki

Turun seikkailupuisto

Alkuviikon yöretki Turun suunnalle oli menestys!

Kaupungissa emme juuri muualle ehtineetkään kuin Kupittaan seikkailupuistoon. Todella hieno puisto aivan keskustan kupeessa. Omat alueet eri-ikäisille, paljon vesileikkimahdollisuuksia, pajoja, tapahtumia... Puistossa on vielä maauimala, kokeillusti ihan hyvä lounasravintola (lapsille puoliannokset puoleen hintaan), lintutarha ja näin kesäaikaan myös maksullisia juttuja kuten pomppulinnoja. Pelkän puiston takia voisin ajaa päiväretkelle puolentoista tunnin päähän.

Puiston vieressä liikuntakeskuksessa pidetään nyt kesällä sunnuntaisin ilmaista liikunnan Kesäimemaata alle 12-vuotiaille ja talvella toiminta siirtyy sisätiloihin urheiluhalliin.

Vau!

Blogimutsi once more

Minulle oli postia!
Ipanaisen Anni se vielä yllätti ja laittoi kaikille blogimutsi-vaihtoon osallistuneille täysin odottamattoman paketin ja muistutuksen pitää itsestä huolta, että jaksaa huolehtia perheestä.

Heti paketin saatuani huolehdin siitä, että naapurin ihanat esiteinitytöt ottavat jatkossakin lapsiamme hoitoon. Siis hakevat ovelta, että saataisko me hoitaa! Tänään oikein pysähdyin rappuun salakuuntelemaan kuina kaksi kultahippusta lukivat lapsillemme. Alakerran täytti ihana sorina, kun kaksi tarinaa sekoittuivat toisiinsa. Lämmin onnen aalto pyyhkäisi sisälläni. Muistin myös kertoa tytöille kuinka onnellinen heistä olen. Niin ja toinen sai paketissa olleen lakun ja toinen huulirasvan. Annetaan hyvän kiertää.

Annin haasteeseen vastaan, että ainakin yhden kerran kolmesta, kun surffailen matkatuskissani reissuja, päädyn niitä myös varaamaan. Lähelle tai kauas.

Linnunlaulua stereona

Ajelin keskiviikkona pikkumurujen, rattaiden, rinkan ja kahden turvaistuimen kanssa mummin ja vaarin luo mökille. Onneksi mummi tuli autolla vastaan niin, ettei tarvinnut vaihtaa junaa.

Kaikkea perinteistä: päiväunia, souturetkiä, tuoretta ihanaa kalaa ja kaikkia mahdollisia herkkuja, lapsille uusia minun vanhoja leluja, innokkaat lastenhoitajaisovanhemmat, saunaa, rantapuljausta ja uintia, aurinkoa, itikoita, rentoutuvaa mieltä, kissoja, lehmiä ja joutsenia.

E heitti eilen kalsareita pestessään laiturilta vesikuperkeikan vahingossa. Säikähti lähinnä kylmää vettä. Sanoi "henki meni". Onneksi meni vain vähän vettä henkeen. Pelottavan lähellä nuo termit.

Tänään tehtiin päivälliseksi vohveleita. Ai, että maistuivat hyviltä. Samalla raudalla kuin millä kotona lapsena tehtiin. En halua hankkia kotiin, että nämä hetket olisivat aina näin hyviä.

Vohvelit riisijauhosta

Vatkaa käsin
2 dl maitoa (tai muuta nestettä)
2 munaa
2½ dl riisijauhoja
2 rkl perunajauhoja
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
(3 rkl sokeria/siirappia yms)
(1 tl vaniljasokeria)
(öljyä/margariinia/sulaa voita)

Anna turvota vähän aikaa ja paista vohveleiksi.
Lisäämällä  1½ dl nestettä saat lettuja.
Itse en laittanut edes rasvaa (sokerit kyllä) ja hyviä tuli.
Ihan hyvä reseptin ensikokeiluksi!

Hyvä niksi on muuten laittaa valmis lettu/vohvelitaikina pulloon ja korkki kiinni. Siitä on helppo kaataan pannuun/rautaan ja välillä on helppo ravistaa. Näin saa taikinan hyvin myös retkelle mukaan.


Nyt kuuntelen itkuhälyyttimestä linnunlaulua pikkuisen unen taustamusiikkina. Samaa ihanuutta livenä ympärilläni. Nautinto!

Ylihuomenna sadepäivänä kotiin. Onneksi ilman istuimia.

Kirppistää

Loma on mielessä, edellinen ja tuleva.
Meitä hellivä lämpö alkaa olla samaa luokkaa kuin reissukuvassa. 

Varasin paikan Nummelan Tenavatamineen pihassa viikon päästä lauantaina (3.6.) pidettävältä pihakirppikseltä.

Auringosta viis, pöllytän kaappeja ja kaivan tavaraa myyntiin. Kaikenlaista alkaa kertyä: Baby Björn -sitteri, turvakaukalo, ei-meidän-värinen vaaleanpunainen käyttämätön (yllätys) peitto/matto, rattaiden untuvapussi, pikkuisen untuvapeitto ja vaatteita koossa 44-86 cm on vaikka ja kuinka. Joitakin äitiysvaatteitakin. Toivottavasti tavara liikkuu, ainakin hinnat tulevat olemaan sellaiset, että pitäisi!

Huudelkaa ja tulkaa katsomaan, jos haluatte jotakin jo nyt tai jos haluatte tuoda jotakin yksittäistä isompaa pöytääni myyntiin.

Niin ja meillä kaivattaisiin yhtä puista taaperokärryä. Oliskos kenelläkään myydä?

Locker # 308

Eilisen ja neljän seuraavan lauantain teemana lokeron 308 sisältö. Ohjaan juoksukoulua ja olen saanut mielettömän motivoituneen ja ihanan oppilaskatraan. Olipa hauskaa kirmata tartan tömisten kaurisloikkaa ja hevosenkuopaisua. Ajatella, että mukana oli juoksua ihan ensimmäistä kertaa aloittelevia aikuisia! Mahtavaa, että kaikki ovat uskaltaneet mukaan. Juoksu on kuningaslaji siinä, että jokainen sen periaatteessa osaa vaikka pienellä hionnalla siitä saa huomattavasti lennokkaampaa. Ja juosta voi missä vaan, ilman paljoja varusteita.

Voi mihin ovatkaan tossuni minuakin vieneet!