Toukokuussa tapahtuu

 

Mummi kävi alkukuusta, kun mies oli työmatkalla.

Ehkä parasta oli metsäretki lapsuudenmaisemissani.

E ajoi aivan mahtavaasti pyörällään maastossa ja

V:kin sai ensimmäiset maatsoajokokemukset mummin työntäessä.

 

Velipoika täytti vuosia.

Oli aika hienoa mennä juhliin, kun listasta nimen tarkastivat sotilaat.

Kaartin bändi soitti.

Ja Sibelius.

Tuntui etuoikeutetulta päästä juhlimaan tuollaisena iltana, tuollaisessa seurassa, tuollaisen pöydän ääressä, tuollaista veljeä.

Hänellä, jos kenellä, on sydän paikallaan.

 

 

Ollaan käyty luontoretkillä.

Ihmetelty muurahaispesiä, valkovuokkoja, kerätty nokkosia lettuihin...

 

Hyvää elämää.

Niin hyvää, ettei ole koneelle ehtiä.

PunttiPirkot!

Pienin pirkko ottaa relasti hiekkakuopalla.

Meillä on täällä kotipaikalla aivan käsittämättömän mahtava, alunperin kai samalta punttikselta/jumppasalilta olevien, naisten jengi ja FB-ryhmä PunttiPirkot. Käydään yhdessä salilla, jumpalla ja ennen kaikkea hiekkakuopalla juoksemassa ja hyppimässä ylämäkeä, porrastreeneissä, vedetään puistossa crossfittiä ja kivihyppelyä... Pidetään kesä- ja talviolympialaisia, saunailtoja. Fanitetaan palomiehiä.

Aivan huippua! Tiukkaa treeniä, parasta seuraa, inspiraatiota, huumoria. Täysin epävirallista, järjestäytymätöntä ja vapaaehtoista. Aina löytyy joku 65stä Pirkosta seuraksi treeniin, kunhan vain FB:ssa huutelee. Ollaan mitä ollaan kaikki, kasvatetaan hauista tai päästellään höyryjä.

Ja onpahan meillä ihan maailmanpankin johtokunassa asti pian jäsen!

Kiitos Pirkot!
Te olette ihana arkipäivän voima, ihania rakkaita ihmisiä <3

 

"Piipee"

3 Elleä

Mitä silloin tehdään, kun ei jaksa pukea kolmatta kertaa päivässä ulos ja pirpanat meinaavat hyppiä seinille?

Ajattelin antaa riehumisen mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Otin pinon kirjaston poistomyynnistä ostettuja Ranskan Ellejä ja heittäytyä sohvalle niiden kanssa.

Joo, sekunniksi.
Onneksi muistin temppujumpassakerran kaikki valloittaneen tempun:
revitään sivut lehdistä, tehdään tolloja ja katsotaan, mitä tapahtuu.

Lapset tekivät sohvalaivasta heitellen tolloista meren.

Uivat siinä. Sukelsivat.

Möyrivät, potkivat, heittelivät koreja köysitikkaiden pienojen väleistä.

Hyppivät ja olivat iloisia vielä kerätessään tollot roskikseen huijauksella "mahtuukohan nämä kaikki tähän ämpäriin?".

Suosittelen lämpimästi!

Hankikannoilla

Eilen hiihdettiin eväsretkelle melkein kilometri suuntaasa lähipuistossa.

V oli Chariotissa vedossa ja E hiihti ihan itse.

Mahtavia ihmisiä tavattiin ja E pyysi itse heiltä apua, josko voisivat nostaa siskon kärryt teiden yli. Uskalsi, rakkaani,  ja huolehti niin siskostaan.

 

***

 

Yesterday we skied in the park behind our house, I pulled V in her Chariot and E was a champ and skied over about one km there and onother back.

Met some dear people and E was so caring that he asked if these people would help me carry his sister over the sandy roads. My darling E!

 

Syötiin herkkueväät ison kiven päällä ja killotettiin kevätauringossa.

 

***

 

ENjoyed the spring sun and had a picnic on a big stone.

 



Kerhopäivä

E's Hamutaro bento box: a sandwich, heart apple, peanuts and a xylitol in a box :)

Miehen 3. työmatkapäivä
E:n kerhopäivä
Ihan liian kylmä hiihtämiseen, vain 5 km V Chariotissaan
Liikaa herkkuja tänäänkin
Höyhenet pöllyten vitsojen askartelua
Hilluvat tenavat
Yksi lasten meisseli niin syvällä nenässä, että veri tirskui
Mielettömän hyvää päivällistä, joka E:n mielestä näytti lepakolta
Hiihtoretki puistossa tenavien kanssa
Ihanat Duplo-junaleikit
Nukahtaminen nukutuspuuhissa

Ihan jees, siis  :)

***

J is out on business trip for the 3rd day
E's club in the morning
Too cold for skiing more than 5 km while pulling V on her Chariot
Too much sweets
Crafts session with feathers turned messier than I imagined
Rowdy kids
A kids' wrench so far up E's nose that we witnessed some severe blooding
A wonderful supper that E said looked like a bat
Skiing in the park with the kids
Playing train with Duplos

All on all a good day
Fell asleep while putting kids to bed
 

Arkista ihanaa

Miinukset:

• Mies on työmatkalla
• Pinna on aina kireällä, kun esikoinen herää ampiaisena
• Niin kylmä ja tuulinen päivä, ettei viitsitty lähteä ulos palelemaan, siksi hiihtovälineitä kai piti sisälläkin kokeilla

Plussat:

• Meillä on auto käytössä
• Aamu-uinti
• Tankkaamassa käynti
• Kaupassa kattoparkkiin parkkeeraus ja hissillä ajo
• Hyvää ruokaa
• Kaikkien yhteiset päiväunet
• Satutunti, jossa äitikin sai maata ja kuunnella satuja yli puoli tuntia
• Aurinkoa iltapalalle asti
• Rauhallinen iltahetki ja puhelu mieheltä Ateenasta
• Iltasatu yhdessä peiton alla

***

All in all, more plusses than minuses.
Greetings to you all :)
 

Rakastan tätä talvea

Eilen aamulla.
March 12th, 2013; 10am.
-8C and fresh snow.

Vaikka monella tuntuu ympärillä olevan jo kevät ja kesä mielessä, en vain osaa kyllästyä tähän ihanaan talveen. Melkein joka päivä saadaan vielä uusi puhdas lumi. Ladut ovat olleet mahtavassa hiihtokunnossa jo kuukausia. Silmät kirvelevät kevätauringossa, jos aurinkolasit jäävät kotiin. Lapsille löytyy jääpuikkoja: lumihevosille porkkanoiksi - luonnollisesti.

Pitäisi kai etsiä aurinkovoiteet.

E on oppinut nousemaan mäkiä haarakäynnillä <3
Viimeviikolla E harjoitteli neljäsluokkalaisten liikkuntatunnilla mäkihypyn perusteita - yllättävän hyvällä menestyksellä.

***

I'm trying to remember to write here somethingin English every now and then.
Just so that you my Dears over in Japan, Canada, Africa... can at least sometimes get a glue what I'm writing about.

I'm loving this winter! People around are getting tired of the snow and getting more of it almost every day. I'm enjoying every single day of XC-skiing, the tracks are still in great condition. The spring sun is blinding over the snow if you should forget your sunglasses. The sun melting the snow daytime makes it easy to find icicles for the kids: our snowhorses are eating these "ice carrots" - naturally :)

I guess we should start using sunblock again! The sun is finally here!

My son E, 3years 4 months, learned to climb hills with XC-skis.
A week ago he practiced ski-jumping with the 4th graders :D




 

Motorinen kehityskausi

 

Kahdessa päivässä hän on oppinut

 

uimaan kasvot vedessä

sukeltamaan

hiihtämään liu'uttamalla suksea

nousemaan murtsikkasuksilla pystyyn

nousemaan haarakäyntiä ja sivuttain

laskemaan murtsikkasuksilla mäkeä 

pysymään luistimilla kunnolla pystyssä

 luistelemaan liu'uttamalla

 

niin ja leipomaan ihan itse keksejä:

pyörittämään tangon, leikkaamaan siitä palasia, pyörittämään niistä palloja ja litistämään haarukalla

 

On syytäkin tuulettaa!

Ja niin hän tekeekin ja pikku(apina)sisko perässä.

 

Oltiin yhteensä yli viisi tuntia ulkoilemassa.

Ihan parasta elämää!
Melkein ehdotin, että mentäis vielä yöksi telttaan nukkumaan...

Mitäs meille

Viimeinen viikko on lievästi sanottuna ollut hektinen.

Tässä pieni "kuva kertoo tuhat sanaa" otos.

 

 

Ollaan hiihdetty naapuripuistossa.

E harppasi yhdellä hiihtolenkillä taidoissa enemmän kuin koko talvena. Juoksi suksilla ja uskalsi laskea alamäen. Äiti huhki umpihankea hiihtorattaat perässä, ettei olisi tärvellyt lasten latua.

Ainakin kolme eläkeläispappaa kehui, että tuollalailla sitä pitää lapsia opettaa ulkoiluun ja että ihan kuin Norjassa.

 

Luisteltiin"kotijäällä" aamulla.

 

Ja iltapäivällä sama paikka näytti tältä.

Vaikkei uskoisi, tuolla reunalla luisteltiin taas seuraavana aamuna.

Viikonloppuna oltiin kyläluutina V:n kummeilla, mun "kummipojalla" ja entisillä työkavereillani. Viimeisessä kyläpaikassa saatiin käristää nuotiolla makkaraa ja hirvipihvejä. Kuva ei ole lavastettu, eivätkä lapset yritä olla incognito, savu-pentele se vaan pyöri. Edelleen savunhaju yllättää milloin mistäkin vaatteista ja varusteista ja muistuttaa ihanasta päivästä. Koira veti lapsia ahkiossa. Aikuiset saivat istua, jutella ja syödä rauhassa sisällä lasten leikkiessä ihanasti yhteen, kun nuotiolla ei oma suu kyllä ollut lähimpänä. Jaettiin asunto- ja harrastusunelmia, iloittiin lasten jutuista, omistammekin.

Rakkaita, hyviä hetkiä nämä.

 

Tänään E oppi uimaan käsipohjaa ihan oikeassa uintiasennossa, kasvot vedessä, ja sukeltamaan.

Sitä on tuuletettu ja hehkutettu koko päivä.

Taidot karttuu

Toivon niin, että lapsistani kasvaa ulkopilmaihmisiä. Ja olisin ihan valmis olemaan itse kaiket päivät ihan pihalla. Mutta ei se oikein vielä onnistu, pieniä paleltaa, pitää olla syömässä ainakin kolmen tunnin välein, nukkua päikkäreitä sellaisessa rytmissä, että arki sujuu ja kitinää on mahdollisimman vähän. En vain osaa olla asellainen, että mentäis päivät eväillä ja nukuttais milloin vain pikkupätkissä...

On opettelua iloita siitä, että hiihdettiin ainakin 200 metriä syömään eväitä ja kitisten takaisin. Tai että tänään E luisteli ihan itse ilman tukea - ainakin 5 metriä! Olen niin kärsimätön (itseni ja muiden kanssa). Sitä yrittää kannustaa ja iloita edistyksestä mutta takaraivossa ihmettelee oppimisen hitautta. Ja sitä, että miten ne hermot menee pojalla ihan heti. Mistä lie on oppinut, heh... Samasta puusta ollaan. Sitten, kun asia saa kiukuttelun jälkeen hautua omassa rauhassa, tapahtuu seuraavalla kerralla iso edistysaskel. Kun vaan malttaa taas sen seuraavan kerrankin kokeilla.

Aurinkolasit esiin!

Kyllä ne paistepäivätkin sieltä taas tulevat.

Tämän päivän ja eilisen tihkussa ollaan rakennettu lumilinnaa pihaan.

Kädet haisevat lapsuudelle, märille lapasille.

Aamun vihreä voimasmoothie

Olen huomannut, että kotiäidin arki sujuu parhaiten, kun ei edes yritä aamulla istua rauhassa ruokapöytään. Tykkäisin niin rauhallisista, YKSINÄISISTÄ, aamuista. Olen siirtänyt tämän nautinnon päiväuniaikaan. Silloin istun, luen päivän lehden ja nettaan omissa oloissani. Niin ja syön, vaikka koko päiväuniajan. Mielellään mitä vain.

Olen ottanut tavaksi surauttaa aamulla smoothien. Sillä pärjää oikein hyvin yhdentoista lounaaseen.
Tänä aamuna smoothieni oli ehkä paras ikinä.

Vihreä voimasmoothie

Laita illalla jääkaappiin sauvasekoittimen kulhoon
8-10 cashew-pähkinää likoamaan pieneen määrään vettä.
Lisää aamulla:
½ avokado
noin 1 dl maustamatonta jogurttia
vähän alle 1 dl vaniljan makuista proteiinijauhetta.
Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi.




 

CFM 90-day challenge

kuva: fitgirlsohyeah

 

 

 

Varoitus:HURAHTAMISVAARA!

 

 

 

Eikä tammikuu jää vain henkiselle kasvulle.

Nyt kasvatetaan myös habaa.

Eikä siihen riitä vain tammikuu!

Osallistus Cross Fit Mamasin 90 päivän haasteeseen.

Osallistu sinäkin!

 

Eka treeni on huomenna.

Siitä treenit jatkuvat ma-pe kolmen kuukauden ajan.

Nämä treenit on tosi nopeita tehdä, yleensä max 20 minuuttia,

eikä mitään kovin erikoisia varusteita tarvita.

Mutta treenit tehdään täysillä!

 

Joka viikko tulee vielä ekstra haaste koko jäljelläolevalle ajalle.

Minä täällä kärsin jo kofeiinin vieroitusoireista.

 

 

Ainakin Mehtäpäiväkirjojen Picea on jo ihan liekeissä.

Terkut sinne :)

 

Kuka muu uskaltaa?

Naapurikylän uusi puisto

Yökyläilyä pitäisi harrastaa enemmän. Ihanaa istua aikuisten kanssa ihan arki-iltaakin, kun lapset saa laittaa rauhassa nukkumaan. Tällaisen mukavan illan jälkeisenä aamuna kävimme kokeilemassa Vihdin kirjonkylän rannan uuden leikkipuiston. Täällä maaseudulla tällainenkin pikkupuisto on ilahduttava uudistus.

Täällä mittakaava oli meidän 1 ja 3-vuotiaille juuri sopiva. Molemmat pääsevät kiipeämään kaikkialle ja saavat kiksit kaukoputkista ja noista "viidakkopuhelimista". Kuvassa takana näkyvä jousilaiva on E:n suuri suosikki. Siellä äiti saa antaa kunnon myrskyt ja samalla saa äitikin hyvän hengästyksen esimerkiksi hyppimällä aivan laidalla kyykkyhyppyjä ja pumppaamalla keulassa vauhtia punnerrusasennossa.

Aamupäivän huippuantia oli järvellä uineet ja lentämään lähteneet joutsenet. Luulimme perheen jo lentäneen muualle, kun vanhemmat ja neljä vielä harmaata poikasta lensivät ylitsemme vain muutaman metrin korkeudessa. Majesteetillista ja mykistävää.

Vihaisten lintujen leikkipuisto

Muutama viikko sitten meillä oli auto päivisin käytössä ja käytiin aamupäiväretkellä Espoon Suurpellossa Angry birds -leikkipuistossa. Nuo linnut ja possut näyttivät lasten mielestä hauskoilta vaikkeivät vielä - onneksi - ole niitä muualla juuri nähneet.

Puisto oli pienoinen pettymys, kun sitä niin suurena ja ihmeellisenä mainostettiin. Reaktion aiheuttajana taisi myös olla se, että lapset olivat vielä liian pieniä päästäkseen kiipeämään telineissä. Vuoden vanhalle V:lle oli vain pieni liukumäki. Melkein kolmivuotias E pääsi vain yhtä kautta ylätasoille. Kaikkein korkein kohta oli hänen mielestään huippu-juttu ja kutsui sitä mökiksi. Harmillisesti "hisseihin" ei noin pieni vielä yltänyt astua. Näyttivät muuten tosi hahuskoilta!

Parasta antia meille oli viereinen "mummorata", samanlainen kuin kotikylän leikkipuistossa. Tutuissa vanhusten tasapainoilun ja liikkumisen ylläpitoa varten suunnitelluissa telineissä nuo mukulat kyllä jaksavat kiipeillä ja pomppia. Niistä löytyy muuten äidillekin monta hyvää tasajalkahyppy, punnerrus- ja leuanvetopaikkaa.

Jäämme odottelemaan natiaisten kasvua ja palaamme puistoon pidempinä ja ilman paksuja sadetamineita.

Onko muuten ihan normaalia, että päiväkotiryhmissä hoitajat kuvaavat puitossa leikkimässä olevia (oman hoitoryhmän) lapsia KOLMELLA iPadilla? Suuren maailman ihmeitä ihmetteli tämä maalainen Suurpellossa.

Luxemburgin puisto, Pariisi

 

 

 

Tässäpä oli mukava leikkipuisto!

 

Luxemburgin puisto Pariisissa oli mukava puolipäiväkohde. Lapsille riitti aluksi juoksentelu ison suihkulähteen ympärillä ja aikuisille paikallisten juoksutapojen vertailu ja personaltrainerien ja heidän asiakkaidensa hommien kyttäily.

 

Itse leikkipuisto oli päällystetty kokonaan kumimatoilla ja lukuisissa välineissä oli kaikissa ikäsuositukset, vessatkin löytyivät ja juomapisteet; ranskalaiseen tapaan. Puistossa oli mukavan kokoinen hiekkis, paljon sentrifugeja ja noita jousikeinuja, lukuisia kiipeilytelineitä ja isoille mutkitteleva vaijeriratakin. Tästä lystistä maksoi ihan mieluusti 2,50e/lapsi ja 1,50e/aikuinen, ihan pikkuiset pääsi ilmaiseksi. Niin ja lapsille hintaan sisältyi yksi matkan kohokohdista, ankkaleima kämmenselkään! Puisto aukesi kuitenkin vasta klo 10, eli meidän ilman aikaeroakin kukonlaulun aikaan heräävien mielestä aika myöhään.





 

Jee-jee-jee!

Veturikuski

Syksy se oli Pariisissakin syyskuussa,
sää mitä mukavin kaupunkimatkailuun,
lämpötila 20 asteen hujakoilla,
aamut kyllä kylmiä.
Pariisilaiset saapuivat puistoihin vasta yhdentoista aikaan.

Liukumäet olivat varmasti turvallisia luistamattomuudessaan.

Jou, mulla ei oo korvatulehdusta

 

Tänään kulutettiin yhteiskunnan varoja ja käytiin tarkastuttamassa terkkarin päivystyksessä terveet korvat. Joskus sitä tulkitsee kitinät sitten ihan pieleen. Onneksi! Paluumatkalla käytiin hakemassa kengät, vaatteet, suu ja kädet täyteen kumimurskaa jaliskentän keinokurmelta.

Todistin myös tosi huonoa palvelua sairaankuljetuksen puolesta. Eivät uskoneet (ehkä hieman humalaista) asiakastaan, kun tämä kertoi kännykkänsä ja lompakkonsa kadonneen terveyskeskuksessa. Löysin ne sedän pedin alta ja ehdin vielä toimittaa abmulanssin kyytiin, ennen kuin setä lähti keskussairaalaan.

Mikäs se tästä meni?

Ei, ei meilläkään tänään ole ollut aurinkoista. Aloitettiin sadekausi. Kukaan muu ei ollut puistossa.

Mutta kesää on kiva muistella ja näitä traktorinjälkiä. Neiti V tykkää keinua ja raahustaa vaikka leikkipuiston toiselta puolelta keinuille. Nousee vielä niitä vasten pystyyn. Pois ei tietysti saa kuin hirveällä huudolla. Mitäs tuosta, helppoa lastenhoitoa!

Kaksi totuutta

Siinä ne mussukat leikkivät rauhassa kahdestaan, kun äiti lehteilee Hesaria pitkän kaavan mukaan kera makoisten voileipien.

vai

Hillitön älämölö ja kikatus, kun esikoinen lyö päänsä kerta toisensa jälkeen siihen pöytään, jolla äiti yrittää hotkaista aamiaiseksi esikoisen leivänjämät.

Pikkuitirppu lopulta itkee naurujensa päälle painissa alimmaisena.

Kaikki irtoavat pehmoesineet ja pikkuautot on levitettynä pöydän alla

(ja niitä kerätessä äiti lyö kokeeksi myös oman päänsä pari kertaa pöytään).

Mutta murut "Venla-vesilintu ja veli-vesilintu" leikkivät yhdessä.

Samaa leikkiä!

Pöllö?

Äitin tyttö!

Mikä on hullustipäin?

Pää? Jalat? Käsi?