Ei niitä hankita, niitä saadaan

Elämme jännittäviä aikoja.
Koko ajan odottaa, että jotakin tapahtuisi, osuisi kohdalleen.
Jokin käänne.
Tuntemuksia on mutta se varmistus pitäisi saada.

Koko ajan toivoo.
Miettiin millaista elämä olis sitten, kun...
Ja kun mitään ei kuulu, on pettynyt.
Siinä hajalla olemisen rajalla.
Samalla, kun on ihan fiiliksissä ja suunnittelee.

Tarpeeksi kokemusta on itselläkin niitä tuntemuksista, kun yrittää saada lasta, että uskaltaa verrata asunnonvaihtoa samoihin fiiliksiin. Siis tottahan ihmiselämää toivoessa eletään eri potenssissa mutta tunnistan samoja fiiliksiä.
Vuoristorataa.

Mitä jos taaskaa ei natsaa?
Tämäkin puhelinsoitto koskee jotakin muuta.
Moniko on käynyt katsomassa ilmoitusta?
Tapahtuis jo jotakin.
Mitä, jos joku tekee meitä paremman tarjouksen ja saa sen mitä mekin haluamme?
Jos joku ehtii myydä omansa ennen meitä ja pääsee otamaan unelmakotimme?
Miksi kukaan ei tullut näyttöön?
Ja jos me se saadaan, niin mitä jos kuntotarkastuksessa ilmenee jotakin?
Jos meidän asunto menee ja se toinenkin on mennyt? Kelpaisikohan joku muu tilalle?

Onneksi on muitakin suunnitelmia muhimassa niin ei ehdi tätä ihan ainoastaan murehtia.

En edes uskalla vielä suunnitella keittiöremonttia.
En edes katsella sillä silmällä keittiöitä.
En suunnitella sisustusta.

Mutta monen jossin päässä, jos saamme talon, jostain rahaa ja päädymme rakentamaan haaveilemani ulkosaunan, tulee sinne tällainen; Pieni pala tallessa -blogin pitäjällä on täydellinen visio kotikylpylästä.
Ihan jotakin muuta.
Palanen Japania pääsisi kotiimme.
Unelma.




 

Taidot karttuu

Toivon niin, että lapsistani kasvaa ulkopilmaihmisiä. Ja olisin ihan valmis olemaan itse kaiket päivät ihan pihalla. Mutta ei se oikein vielä onnistu, pieniä paleltaa, pitää olla syömässä ainakin kolmen tunnin välein, nukkua päikkäreitä sellaisessa rytmissä, että arki sujuu ja kitinää on mahdollisimman vähän. En vain osaa olla asellainen, että mentäis päivät eväillä ja nukuttais milloin vain pikkupätkissä...

On opettelua iloita siitä, että hiihdettiin ainakin 200 metriä syömään eväitä ja kitisten takaisin. Tai että tänään E luisteli ihan itse ilman tukea - ainakin 5 metriä! Olen niin kärsimätön (itseni ja muiden kanssa). Sitä yrittää kannustaa ja iloita edistyksestä mutta takaraivossa ihmettelee oppimisen hitautta. Ja sitä, että miten ne hermot menee pojalla ihan heti. Mistä lie on oppinut, heh... Samasta puusta ollaan. Sitten, kun asia saa kiukuttelun jälkeen hautua omassa rauhassa, tapahtuu seuraavalla kerralla iso edistysaskel. Kun vaan malttaa taas sen seuraavan kerrankin kokeilla.

Se pieni ero

Jännää miettiä kuinka paljon esikoispojan ja kuopustyttären eroista johtuu sukupuolesta ja kuinka paljon persoonallisuudesta.

E:n ollessa nyt V:n ikäinen, vuoden ja puolentoista välillä, hänen samanikäinen hoitokaverityttö jo puki päälle, kun E vain pönötti puettavana. Hoitotäti sanoi tämän johtuvan sukupuolesta. No joo, niin varmaan, ajattelin. Nyt V pukee itse melkein yhtä hyvin kuin E. Ja jälki näkyy yllä. Kaikki pitää saada päälle ja mieluiten yhtä aikaa. Valloittavaa ja niin naurettavaa!

No, kun V pukee kaikki päälle, E viuhuisi nakuna. Aina.

Nykyaikaista asuntosuunnittelua

Miten nämä nykyajan asunnut suunnitellaan? Suomessahan on muutama kuukausi kurahousukeliä ja silti asunnoissa ei ole suunniteltu minkäänlaisia kuivatusratkaisuita.

Tältä näyttää meidän pikkuvessa eli alakerran kuivauskaappi, kun yksi aikuinen ja kaksi lasta on palannut sisään nollakelillä. Ja päivän toisen ulkoilun jälkeen tavaramäärä tuplaantuu.

Mietin jo tuon kaapin tilalle kokopitkiä ritilähyllyjä ovien taakse allasseinälle, kankienkuivauslaitetta kaapin sisään, tuuletusaukot takareunaan ja pöntön päälle tanko henkareille, joissa sais vaatteet kuivamaan. Tuliskohan liian ahdas?

E: Mihin koirat menee, kun nen kuolee?
Isi: En minä kyllä oikeasti tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
E: Ne menee järven rantaan.

Kuulostaa ihan hyvältä paikalta.
Siellä ei kuitenkaan kuulemma voi kaivaa.

13 raaka-aineen ruokavalio

täältä tai mun Pinterestistä

 

Haikeilen.

 

V:n ruokavalio kavennetaan minimiin allergioiden löytämiseksi.

Imetyskertoja on edessä enää muutamia.

Olen kyynelten partaalla joka kerta, kun pidän tyttöä rinnallani.

 

Mitä sitä ei tekisi, jotta lapsella olisi hyvä olla.

 

V nukkuu niin huonosti. Heräilee monesti yössä, huutaen "ai-ai-ai" ja vetäen itseään kaarelle. Ei röyhtäile, nieleskele, piere, lorise... Nyt oireiden pahetessa silmäkulmiin on ilmestynyt samanlaista ihottumaa kuin isoveljellä ennen allergioiden löytymistä. Samoin V:lle on ilmaantunut öisin sama "kaurapussin haju" kuin E:llä oli viljoja saadessaan. Edelleen tunnistamme hyvin E:n huoneen hajusta yöllä, jos poika on sattunut päivän aikana saamaan viljoja. Merkillistä ja terveydenhoitohenkilökunta ei ole uskoa korviaan, kun kerromme hajusta.

 

Tänään alkoi ruokavalio:

riisi, päärynä, persikka, banaani, kesäkurpitsa, nauta, possu, lohi, kana, rypsiöljy, kookosöljy, suola, sokeri.

 

V on nirsoillut viimeaikoina yhä enemmän ruuan kanssa. Edelliseen listaan on otettu ruoka-aineita, joita V suostuu syömään. Luotan siihen, että lapsi syö luonnostaan sitä, mitä hänen kehonsa tarvitsee/tekee mieli ja toisaalta välttää niitä, jotka aiheuttavat hänelle huonoa oloa. Esimerkiksi peruna ei tytölle maita. Olimme jo aiemmin veljen ruokavaliolla eli viljattomalla, vain riisi ja maissi pelissä. Maidot aluksi kokonaan pois.

 

Sitten, kun hyvä olo löytyy (tästä vielä yksitellen poistamalla tai vaihtamalla), alamme lisätä rukavalioon ruoka-aineen kerrallaan. Jotakuinkin näillä lähdetään laajentamaan (V:n herkkuja/monipuolisuutta/meillä muutenkin paljon käytössä): puolukka, maissi, mantelijauho, raejuusto ja muut hapanmaitotuotteet, porkkana, sipuli, yrttimausteet ja pippurit, oliiviöljy, rusinat...

 

Salapoliisityö ei tunnu niin suuritöiseltä kuin ensimmäisellä kerralla.

 

Onneksi meillä ei lähdetä pillit ulvoen sairaalaan, jos saadaan vääriä ruoka-aineita.

Ulvonta on luvassa aina vasta seuraavana yönä.

 

 

 

 

Miten suojata kirppistavarat hintalappujen liimalta?

 

Minua niin korpeaa, kun menee myymään kirppikselle ja hyviin tavaroihin pitää liimata hintalappu, jonka tietää jymähtävän kiinni! Se on ostajan vaivana tai vaihtoehtoisesti omana murheena, jos tavara ei menekään kaupaksi.

Tänään minulla välähti:

Washi-teippi!

 

Kun leveää washi-teippiä tällää pätkän hintalapun alle, lähtee hintalappu teipin kanssa helposti pois. Mahtavaa!

Nummelaan avataan lauantaina uusi kirppari. Avajaistarjouksena on eka viikko ilmaiseksi ja sen jälkeen jouluun asti 20e viikko. Aika hyvä diili. Toivottavasti väkeä löytää Veikkoinkorpeen ja kauppa käy.

Ekalla viikolla minulla on kaksi pöytää, toisellekin viikolle otin vielä toisen pöydistä.
Taas tuntui kotona, että tavaraa olisi ollut ihan hirveästi, mutta sinne ne pöytiin upposivat.
Vielä pitää hinnoitella ja viedä pieniä lastenvaatteita myyntiin.

Minulla on aina kirppispöytää laittaettaessani mukana ainakin seuraavat tavarat:

• Kuulakärkikyniä - hintojen merkkaamiseen
• Värikkäitä tusseja - hintojen merkkaamiseen ja mainosten kirjoittamiseen
• Kartonkikortteja - mainosten tekemiseen: "lasten vaatteetr koko 68cm" yms
• (Washi)teippejä: kansien kiinnitämiseen, samanlaisten kulhojen yhdessäpitämiseen, mainosten kiinnittämiseen, hintalappujen alle...
• Lahjanarua: tavaroiden yhteenkiinnittämiseen
• Sakset
• Erikokoisia muovitaatikoita ja koreja: tavaroiden järjestelyyn, telineiksi lattialle...

 

Viikon ruokalista 11

Vuuhaa!
Uusi viikon ruokalista! Pitkästä aikaa!
Ja vanhat listat löytyy tietty tuosta oikean käden puolelta klikkaamalla "viikon ruokalista".

Meillä arjen ruokarumba toimii niin, että kerralla tehdään aina ruokaa kahdelle aterialle. Mutta peräkkäisillä aterioilla ei samaa kuitenkaan syödä, harvemmin peräkkäisinä päivinäkään.

Olkaapa hyvät, rakkaat lukijani.
Ja kertokaapa samalla mikä on se ruoka, joka teidän arkenne pelastaa?


Bataatti-banaanikeitto

Kuori ja pilko bataatti (ja perunaa, sipulia, valkosipulia, palsternakkaa tms jos haluaa).
Paahda hetki öljyssä kattilassa ja lisää sitten vettä (tai laimeaa liha/kana/kasvislientä) niin, että kasvikset peittyvät juuri ja juuri, ja keittele kypsäksi.
Ota osa nesteestä talteen ja surauta kasvikset ja yksi banaani soseeksi.
Lisää keitinvettä (tai kermaa tai kookosmaitoa), kunnes keitto on sopivan paksuista.
Mausta sopivaksi suolalla, pippurilla, chiliripauksella...

Tarjoa pöydässä keiton kanssa sweet chili -kastiketta ja jos haluat oikein hifistellä, niin paahdettuja maapähkinöitä/suolapähkinöitä tai rapeaksi paistettua pekonia murustettuna.


Ulkoilijoiden pizza-kiusaus

(Pakaste) peruna-sipulisuikaleita
2 paprikaa, eriväriset mielellään
Pekonikuutioita
Oreganoa
Basilikaa
Pippuria
1 dl kermaa
1 dlvettä

Laita uunivuokaan sopiva määrä peruna-sipulisekoitusta.
Hienonna paprikat pieniksi kuutioiksi, lisää vuokaan yhdessä  mausteiden kanssa. Sekoita.
Levittele pekoni kasvisten pinnalle tai sekoita joukkoon, jos et tykkää rapeasta pekonista.
Lorauta päälle vähän kermaa ja vettä, jottei kiusaus kuivuisi.
Laita uuniin tunniksi-kahdeksi. Itse laitan ruuan kylmään uuniin ja laitan uunin lämpiämään 150-175 asteeseen, sen mukaan kuinka kauan aiotaan ulkoilla. Voi kokeilla myös laittaa ensin kuumaan uuniin (200-225) 15 minuutiksi, laittaa sitten virrat pois ja jättää sitten jälkilämmölle siksi aikaa, kun ulkoilee.


Tosihyvä lihapulla/jauhelihapihvitaikina

400g naudan jauhelihaa
keskikokoinen kesäkurpitsa raastettuna
1-2dl polentaryynejä
(savuaromia)
(pilkottua kaprista)
välimeren mausteita
pippuria vähän suolaa

Sekoita taikinaksi ja anna maustua jääkaapissa vaikka yön yli.

Pyörittele pullat uunivuokaan ja paista 225 asteessa.
tai
Litistä taikinasta 4-6 jauhelihapihviä leivinpaperin päälle ja paista uunissa 225.


Ja kastike edelliselle lihapullille
paahda kattilassa
hienoksi raastettu sipuli ja
pari kynttä valkosipulia
raasta joukkoon hienolla terällä
pari porkkanaa
sellerinvarsi ja lisää mausteiksi
välimeren mausteita.
Iso turaus ketsuppia ja vähän sokeria/siirappia/hunajaa.
Ohenna tarvittaessa vedellä.
Hulauta joukkoon
(maustettua) tomaattimurskaa ja keittele puolisen tuntia.
Lisää uunissa noin 225 asteessa esipaistettujen (n 10 min) lihapullien päälle ja laske lämpö reiluun 100 asteeseen. Lähde lasten kanssa ulos pariksi tunniksi. Jos olet tosinäppärä, keitä pastakin jo valmiiksi, niin kotiotullessa voi vain käydä pöytään. Kuuma kastike lämmittää makaronin just sopivaksi.


Pikakeitto

Paahda 200 g jauhelihaa ja karkeasti raastettu sipuli kattilan pohjalla. Lisää sekaan karkealla terällä raastetut 2 porkkanaa, 1 palsternakka, sellerinvarsi ja pieniksi pilkottu paprika sekä. kourallinen pakaste peruna-sipulitikkuja ja 2 rkl tomaattipyrettä. Lisää vettä sopivasti omaan keittomakuusi. Mausta tillillä, kapriksilla ja parilla lusikallisella kapristen lientä sekä (viher)pippurilla ja suolalla. Ja keitä ainakin 10 minuuttia tai kiehauta ja jätä hautumaan ihan pienellä lämmöllä ulkoilun ajaksi. Tämän voi valmistella jo edellisenä iltana raastamalla kasvikset samalla, kun tekee noita yllämainittuja lihapullia kastikkeessa.


Pizzaperjantain kukkakaalipizza

Muokkasin alkuperäisestä kukkakaalipizzapohjareseptistä vielä munattoman version.

1 pieni kukkakaali tai puolikas suuresta (Noin 5dl raastetta ennen kypsennystä)
2 dl juustoraastetta
1 rkl pellavansiemenrouhetta
2 rkl vettä
1 rkl oreganoa
(valkosipuli ja sipulijauhetta)

Raasta tai murusta yleiskoneella pieni kukkakaali. Laita mikroon 8 minuutiksi täydelle teholle. Tai vaihtoehtoisesti höyrytä nupuiksi pienitty kukkakaali ja raasta sen jälkeen.
Laita kukkakaali"riisi" puhtaan keittiöpyyhkeen sisään ja puserra kaikki turha neste pois.
Kiehauta mikrossa tai kattilassa pellavansiemenrouhe ja vesi, tämä korvaa kananmunan.
Sekoita kaikki ainekset. Juusto sulaa jo vähän kuumaan kukkakaaliin tehden taikinasta taikinamaisemman.

Taputtele pohja leivinpaperille ja paista pelkkää pohjaa 225 asteessa kevyesti ruskeaksi, jopa puoli tuntia. Täytä haluamillasi täytteillä ja vähällä juustolla, kun taikina on jo justoinen. Tai jätä juusto kokonaan pois.
Paista vielä (grillivastuksen alla) sopivasti.


Barbecue-kanaa uunissa

Sekoita kulhossa ensin
½ dl ketsuppia
2 rkl fariinisokeria
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl (gluteenitonta) soijakastiketta
2 tl paprikajauhetta
(cayannepippuria tai chiliä maun mukaan).

Lisää kulhoon rasiallinen maustamattomia kanan/kalkkunan rintaleikkeitä ja sekoita.
Paista uunissa 200 asteessa 45 minuuttia.
Samassa ajassa uunissa paistuvat myös paloitellut juurekset.


Pinaattiletut
Tässä väsyneen äidin oikotie onneen.
Osta kaupasta paketillinen valmista gluteenitonta lettujauhoseosta.
Tee taikina ilman munia:
Toinen jauhopussi sekoitetaan 2½ desiin vettä.
Sekaan molskautetaan 8 pakastettua pinaattikuutiota ja ripaus valkopippuria.
Anna turvota tunti, samalla pinaatit sulaa.
Paista pannulla voissa.
Tarjoa puolukka- tai omenahillon kanssa.


 

Vihaisten lintujen leikkipuisto

Muutama viikko sitten meillä oli auto päivisin käytössä ja käytiin aamupäiväretkellä Espoon Suurpellossa Angry birds -leikkipuistossa. Nuo linnut ja possut näyttivät lasten mielestä hauskoilta vaikkeivät vielä - onneksi - ole niitä muualla juuri nähneet.

Puisto oli pienoinen pettymys, kun sitä niin suurena ja ihmeellisenä mainostettiin. Reaktion aiheuttajana taisi myös olla se, että lapset olivat vielä liian pieniä päästäkseen kiipeämään telineissä. Vuoden vanhalle V:lle oli vain pieni liukumäki. Melkein kolmivuotias E pääsi vain yhtä kautta ylätasoille. Kaikkein korkein kohta oli hänen mielestään huippu-juttu ja kutsui sitä mökiksi. Harmillisesti "hisseihin" ei noin pieni vielä yltänyt astua. Näyttivät muuten tosi hahuskoilta!

Parasta antia meille oli viereinen "mummorata", samanlainen kuin kotikylän leikkipuistossa. Tutuissa vanhusten tasapainoilun ja liikkumisen ylläpitoa varten suunnitelluissa telineissä nuo mukulat kyllä jaksavat kiipeillä ja pomppia. Niistä löytyy muuten äidillekin monta hyvää tasajalkahyppy, punnerrus- ja leuanvetopaikkaa.

Jäämme odottelemaan natiaisten kasvua ja palaamme puistoon pidempinä ja ilman paksuja sadetamineita.

Onko muuten ihan normaalia, että päiväkotiryhmissä hoitajat kuvaavat puitossa leikkimässä olevia (oman hoitoryhmän) lapsia KOLMELLA iPadilla? Suuren maailman ihmeitä ihmetteli tämä maalainen Suurpellossa.

Sukuvika

 

 

Olen niin onnellinen.

 

Viimeisen vuorokauden aikana on käyty päivystyksessä kolmesti, kerran Lohjalla, kaksi Lastenklinikalla. Olemme saaneet valtavan hyvää ja huomaavaista hoitoa. Lastenklinikalle eilen illalla mennessä meitä odotti ovella jo sairaanhoitaja ja lastenkirurgi. Ne, jotka ovat tienneet kyvyttömyytensä hoitaa tilannetta ovat auliisti siirtäneet vastuun niille, joilla erikoisosaamista on. Laskeskelin, että olemme saaneet hoitoa ja konsultaatiota ainakin yhdeltä yleislääkäriltä, kahdelta lastenkirurgilta, lastenlääkäriltä ja -harjoittelijalta, kahdelta käsikirurgilta, neljältä mahtavalta hoitajalta ja yhdeltä harjoittelijalta.

 

 Eilen mies leikkasi lapsen kynsiä ja huomasi sormen olevan ihan vinksallaan vaan ei kipeä. Sairaalaan vaan ja hoitoputkeen. Koko ajan päässä takoi, että missä vaiheessa tuo sormi on tuohon kuntoon mennyt. Samaa kyseli jokainen hoitohenkilökunnan jäsen.

En tiennyt.

*Joo, kohta on lastensuojelu ovella.*

Sata tilannetta päivänaikana, jolloin tuo on voinut mennä. Kyllähän se tyttö itkaisi silloin ja silloin. Tippui kylpyammeesta, sai veljeltään mitäkuuluu, ovi aukesi sormille, äiti kolhaisi keittiössä taakse kontannutta, lapasia laittaessa se Muru kiihtyi ihan oudosti.

Voi per****! Pitäiskö mun tietää?

 

Yksi lääkäri ja yksi hoitaja huoneessa.

Eilen meidät lähetettiin kotiin sormi lastassa, paikalleenlaittoyritysten jäkeen edelleen poissa paikoiltaan. Kuulemma murtunut ja sijoiltaan ja tänään aamulla oli tarkoitus nukuttaa ja laittaa paikoilleen.

Maha tyhjänä.

 

Aamulla oli eri ääni kellossa.

"Milloin tämä meni? Mitä tapahtui?"

 Kolmelta taholta samat kysymykset.

*Lastensuojelu koputtaa jo!* 

Kaksi lääkäriä ka yksi hoitajaharjoittelija huoneessa.

"Odottakaa tuolla, pyydämme lisää konsultaatioita."

 

Kolme lääkäriä ja yksi hoitajaharjoittelija huoneessa.

"Milloin siis huomasit?"

*Lastensuojeluuuuu!*

"Voisitko riisua vielä lapsen, niin tarkastetaan vielä lisää?"

*Ei hitto!*

 

"Niin, katsopas tätä röntgenkuvaa... Täällä on tällaista luiden liikakasvua."

Niin siis samaa kuin miehelläni sormissa! Sukuvika!

Lääkärit näyttivät kuvasta kolme kohtaa, itse löysin vielä yhden kohdan lisää.

Vielä konsultaatiosoitto neljännelle lääkärille.

 

Leikataan ehkä myöhemmin, jos suurta toiminnallista tai esteettistä vaivaa. Vielä aika käsikirurgille myöhemmin. Seuraillaan kotona, harjoiteltiin tunnustelemista.

 

Miksi me ei tajuttu? Kotona katselin valokuvia kesältä. Kyllä se on kiero ollut jo vähän aikaa mutta on kai mennyt sijoiltaan ihan vasta. Ainakin vielä viikko sitten, kun leikkasin kysiä, taipui sormi vielä normisti.

 

Paska mutsi, ei ole huomannut, että tytön sormet ovat kasvaneet kieroon jo ties kuinka kauan.

 

Onneksi ei mitään vakavaa!

 

 

 

Yksi kamalimmista kotitöistä de-kamaloitu

Inhoan uunin pesua.
Eilen sitten tarjoustomaatit tursuivat paahtuessaan pitkin uunia.

Onneksi googletin!

Säästyin ikäviltä kemikalihöyryiltä ja hammastenkiristelyltä. Ei meinaan ole koskaan ollut uunin pesu näin vaivatonta! Onnistui vaikka lapset olivat hereillä (no, onneksi ei koko vaikutusaikaa kuitenkaan...)

• Poista uunista kaikki ritilät, myös ne sivujen pellinpidikkeet
• Kostuta uuni ja luukku suihkupullosta vedellä
• Ripottele ja heittele kaikille pinnoille ruokasoodaa (ainakin K-kaupoissa myydään ulkomaanhyllyissä isoja Arm&Hammer-paketteja, jotka kestää pidempään näissä siivouspuuhissa kuin leivontahyllyn pikkupurkit)
• Odota yön yli
• Pyyhi kostutetulla rätillä kaikki kyönä pois
• Kuivaa toisella rievulla
• Jos luukun lasi on edelleen samea ja roiskeinen, kaada sille sitruunamehua ja perään soodaa. Tätä pitää vähän jynssätä vaikka taikasienellä.
• Se oli siinä! Nauti työsi jäljistä :)

Nyt jos joku tietää, miten ne ritilät saisi yhtä helposti kiiltämään... Ainakaan konepesu ei riitä mihinkään niiden kanssa. Ehkä pitäisi kokeilla upottaa ne johonkin isoon sammioon soodaveden kanssa.

Mulle voi myös vinkata, miten sais vielä lattiakaivon pesun vähemmän ällöttäväksi, nukkasihdin pysymään puhtaana ilman puhdistusta, ikkunat pesemään itsensä, pakastimen olemaan keräämättä jäätä...


 

Silmänkääntötemppu

Tuolla taustalla se häämättää:

Lapset ovat aika helppoja nukahtamaan. V haluaa nukahtaa tutti suussa mutta kupsahtaa, kun vain nostetaan väsyneenä sänkyyn. E nukahtaa yksinkin mutta nopeammin simahtaminen käy, kun jää vähäksi aikaa sohvalle sängyn viereen.

Sohvalta on suora näköyhteys tuohon mustavalkoiseen tauluun eli palaan 1973:n paketointipaperia
(Grafika-sarjan 1535). Jännä, miten tuollainen yksinkertainen kuvio voi aueta tuntien ja tuntien katselun jälkeen ihan uudella tavalla. Ensin siinä oli kattotiiliä. Sellaisia japanilaistyylisiä, ajatuksissani. Välillä siinä on niitä mustavalkoraidallisia paperisia "blogipillejä". Pari iltaa sitten aloin nähdä kissoja. Satoja kissoja! Miten voi olla, etten ole niitä ennen nähnyt?
Lisää silmänkääntötemppuja illuusioita vaikkapa täältä.



Ihanne

...olisi, jos väri ei olisi taas menossa kohti tätä kalsaa sinistä. Ei ihan vielä. Rakastan talvea, en vain ole valmis ihan vielä.

... olisi, jos mieli ei sinistäisi kuten tuo kuva. Sen torjumiseksi ostin hedelmäalesta hillittömästi vitamiineja. Kaipaan keltaista. Sisäisesti ja ulkoisesti. Huomaan sytyttäneeni keittiöön keltaisen kynttilän.

... olisi, jos talven yli saisi näin paljon kyläilijöitä. Naapurin tytöt harva se päivä. Ihania ovat! Perustan kohta meille nuorisotalon. E:n kummi pikkuisen poikansa kanssa päivällä, toiset kummit ja ystävä illalla. Eilen meillä oli vierailulla 5 japanilaista opettajaa tutustumassa suomalaiseen kotiin. Hymyilemässä kolmatta tuntia.

... olisi, jos tulisi reissattua edes vähän kotikulmilta. Niin, että aina olisi uusi retki jo valmisteltuna, kun edelliseltä palaa.

... olisi, jos saisi talven aikana tutustua uusiin ihmisiin. Inspiroitua ja saada tuoreita ajatuksia. Kohdata. Ystävystyä. "Moi, mä oon Hanna. Kuka sä oot?" Tuuksä meille?"

Blogimutsin postit

Aivan kertakaikkisen ihana juttu oli Ipanaisen järjestämä Salainen blogiystävä -tempaus.

Omat yllätykseni olen lähettänyt ja nyt tietysti kuumeisesti odottelen toista omaa yllätystäni. Ensimmäinen ainakin osui ja upposi. Ihan kauhulla mietin, että jos posti ei tuo mitään tai jos se tulee myöhemmin, eikä se mahdukaan laatikkoon, eikä ollakaan kotona ja kauanko posti pitää paketteja ja pitäiskö kukkien kastelijaksi pyytää joku itsensä näköinen ja ohjeistaa se väärentämään nimmari ja-ja-ja...

Tässä vielä koko lista vaihdossa mukana olleita blogeja ja blogimutseja. Kaikkia en ole itsekään vielä ehtinyt tutkailla mutta muutamia uusia huippututtavuuksiakin on löytynyt.

Joo ja nämä ei toimi linkkeinä...ainakaan vielä.

http://nimenionvaino.blogspot.com/
http://riinanriemu.blogspot.com/
www.terapiamielessa.blogspot.com
http://arjeniloa.blogspot.com/
http://pikkuunen.blogspot.com
http://littlebabybook.blogspot.com/
http://ihantaysin.blogspot.com
www.katitriin.blogspot.com
www.visuaalisestivaativa.blogspot.com
www.aniliini.blogspot.com
http://kotipesa.vuodatus.net/
http://onnelin.blogspot.com/
http://moondelsson.blogspot.com/
http://tiutautilitalitittan.blogspot.com/
http://sudenjalkia.blogspot.com/
http://niunau.blogs.fi/
http://www.napapiirini.blogspot.com/
http://muumitalossa.blogspot.com/
http://neulojainen.blogspot.com
http://kahdestakolmeksi.blogspot.com.
www.oimutsimutsi.blogspot.com
www.locker301-320.blogspot.com
http://amria2.vuodatus.net
http://www.couturecouturee.blogspot.com
http://mamma-arki.blogspot.com/
www.laukun.blogspot.com
www.vajavaista.blogspot.com
www.luovasuo.blogspot.com
http://tuitunjuttu.blogspot.com/
http://odotuksellinenelama.blogspot.com
http://sascian.blogspot.com
http://www.lauhkealeopardi.blogspot.com

Bloginaisia unissa

Elänköhän liikaa blogimaailmassa, kun viimeöinä olen uneksinut näistä "virtuaali-ihmisistä"?

Helenaisen Helenan kanssa istuttiin viimeyönä aurinkoisella terassilla juuri niin seesteisen eteerisessä tunnelmassa kuin millainen hänen valloittava bloginsa on.

Vajaa viikko sitten olin mieheni kanssa Tallinnassa Aniirin ja Kotin Satun sekä miehensä kanssa. Puhuttiin hänen valmistumisestaan arkkitehdiksi ja minun  hakemisesta samaan opinahjoon. Miehillä synkkasi heti mutta meillä naisilla kesti välien lämpeminen ja ansin kyräiltiin.

In my dreams!

Tuntuu ihan hassulta, kun luulee tuntevansa jonkun vain sillä perusteella, että lukee hänen blogiaan. Samaistumista? Empatiaa?

Varpusen Sukin näin viime kesänä herttaisen tyttärensäkanssa puistossa. Kävi Hannu Manniset: ensin juttelin ladunvarressa muina miehinä kunnes tajusin kenen kanssa juttelin, jäädyin täysin ja lähdin menemään (punastuen ja jälkeenpäin kikattaen kuin pikkutyttö). Uskallettiin sentään lainata Varpun lapiota.


Miten voi aikuinenkin olla näin ujo? Tai haluton tunkeutumaan toisen kuplaan? Etten vaan olisi häiriöksi tai epäilen, ettei tuo "julkkis" seurastani perustaisi. Toisinaan pyyhin kommenttibokseihin jo kirjoittamani kommentitkin pois, etten vaikuta ihan stalkkerilta.

Ihme tyyppi :D

Kauhua ja puutarhan hoitoa

Onneksi olin lukenut yöllisistä kauhukohtauksista ennen kuin koin lapseni ensimmäisen. Oli kyllä hurjaa menoa. Tiukan uhmaillan päätteksi tuli käsittäämättömät riehumiset uniinkin.

Onneksi tiedän, että hän on myös tämä lapsi.

Jumppahousut

E virpoo Angry Birds -vitsalla.
V kikattaa tikahtuakseen.
Kiitos kummiperhe R :D

E: Näyttäis, että äitillä on jumppahousut jalassa (näyttää Niken merkkiä)
Ä: Joo, tosta merkistäkö sä sen... ?
E: Äiti menee tsumpaan?
Ä: Ei, kun mä....
E: Äiti menee joogaan?
Ä: Ei...
E: Äiti menee juoksemaan?
Ä: Äiti menee spinningiin ja kahvakuulaan.

Miksi imuri hajoaa siivouspäivänä?

Joo, tiedän, naisen logiikkaa ;) Ja miten ihmeessä imurin takuukosjaus voi kestää kolme viikkoa?

Voiko synnytyksen jälkeen kaljuuntua kokonaan?

Miten vanhemmat saavat pidettyä itsensä järjissään askastelu/maalaussessioiden aikana?