Kuka sinun pöytääsi on tervetullut?
Pienenä oli kavereita, joiden kotona sai aina ruokaa, jos sattui välipala- tai ruoka-aikaan olemaan leikkimässä. Muistan myös perheitä, joista piti lähteä ruoka-aikaan pois. Ja niitä, joissa sai olla mutta ruokaa ei tarjottu.
Oli omituista istua kaverin huoneessa ja kuunnella, kun perhe syö. Ulkopuolisuuden tunteen voitti kiinnostus. Meillä ei syöty arkisin iltaruokaa ja välipalaa otin itse. Enkä paljoa muista ruokavieraitakaan.
Aikuisena joillekin tutuille voi mennä vaikka varoittamatta ja aina järjestyy paikka ruokapöydässä ja ennaltakin sovitut treffit ovat rentoja. Toisten luona on aina viimeisen päälle ajatellut tarjoamiset. En esitä tätä vastakkainasetteluna, molempi parempi.
Meillä tarjotaan, jos sattuu olemaan paikalla ruoka-aikaan. Kyllä sitä ruokaa riittää jaettavaksi ja jatketaan sitten muulla, jos ei muuten riitä. Lasten kaverit ovat tervetulleita pöytään ja välipalaakin saa. Tehdään yhdessä, jos nälkä iskee. Seurassa syöminen on nautinnoista suurimpiaja ruualla osoitettu välittäminen on universaalia. Kiitos, anoppi, kun opetit minulle tämän.
No comments:
Post a Comment