Kun oikein odottaa, saa odottaa vielä vähän lisää!
Eilen missasin postipirkon ja odottelemani blogimutsipaketti ei ollut mahtunut laatikkoon.
Tänään aamulenkillä kurvasin postin kautta.
Availin teipitkin heti uteluuksissani.
Ihana yllätyshän se sieltä putkahti.
Kaikkea kivaa!
Verratton kortti retrokankaasta vie ajatukset jo kesään.
Sukua ja lakua. Ou jee!
Sukut on jo syöty.
Lakut saavat hivellä suomalla antamisen iloa. Sain tänään kuulla naapurin tätin vakavasti sairas ja erityisesti sailaisen henkilön lähettämä puolukkalaku vetää parantamiskyvyssä varmasti vertoja saunalle, tervalle ja viinalle.
Tarrat on ihania ja niille täytyy kyllä miettiä sopiva käyttökohde. Inspiraatio meinaajo iskeä.
Tuo hersyvän vihreä lanka on samaaväriä kuin meidän olohuoneen sohvalla lojuvat tyynyt. Pätkän lankaa otinkin jo käyttöön. Kohta näette!
Saippua odottaa testingiä mutta rasittuneen ihon (Vink-vink! Sitä on luettu mun blogia!) kasvonaamio piti ottaa heti käyttöön. Sen verran oli rasittuneen näköinen naama lenkin jälkeen. Ihanaa viileää kihelmöintiä tuntui ja naamion putsattuani joku oli vienyt ainakin viisi vuotta pois. Voisinpa vielä toistaa käsittelyn pariin kertaan niin voisi taas kokeilla olevansa nipin napin alle 20.
Kiitos ihana salainen blogimutsikaveri!
No comments:
Post a Comment