Lettukestit

Varmaan ekat ulkoletut.
Valmiista viljattomasta seoksesta (Farina), ilman munia.
Tosi hyviä tuli!

Ekaa kerta hiekkahommissa ja
syömässä vähän vastustuskykyä.

Meillä on tosi ihania naapureita!

Lauantaina hiekkiksellä vietettiin lettukestejä hieman haikeissa merkeissä, yhden perheen muuttaessa väljemmille vesille. Lettulautaset lentelivät tuulessa vaan eipä vohvelien ja lettujen käry jäänyt vaatteisiin.

Yksi vieraista ihasteli oikein ääneen taloyhtiömme väen yhteisöllisyyttä ja niin, sitähän se tosiaan on. Moni perhe on ystävystynyt ja yhdessä on kiva viettää aikaa, vaihtaa hyvät ja huonommatkin kuulumiset, lainailla ja auttaa. Ilman lapsia tuskin olisi naapureiden kanssa näin kaveerannut.

Yhteisöllisyydestä (ja kyllä tilasta ja omasta rauhastakin) haaveillen käytiin vasta katsomassa yhtä omakotitaloa. Pitkäaikaisimman ystäväni naapurista. Pitkän ja vaikean pohdinnan jälkeen päädyimme (taas) jäämään aloilemme. Päätöksen jälkeenkin sitä miettii, että oisko sittenkin pitänyt. Olemmeko vain laiskoja? Puuttuuko meiltä rohkeutta muutokseen? Vai tunnemmeko vain itsemme?

Sen verran jäi hyrräämään päässä, että oli aivan pakko tänään viiden tunnin siivousmaratonilla vaihtaa olohuoneen järjestystä. Ainakin seuraavaan siivoukseen asti :)

Nyt menen laittamaan postia eräälle blogimutsille. Ho-hoo!
Tähän Ipanaisen Annin tempaukseen oli ihan pakko lähteä mukaan.
Ja arvatkaapa vaan olenko jo itse juossut postilaatikolla tänään kolmesti.
Onneksi laatikko on niin lähellä, ettei pääse vielä tällä treenillä ylikuntoon!