Tänään on minun päiväni. No vauvan kanssa mutta kumminkin. Vien miehen lentokentälle työmatkalle. Saan auton käyttöön viikonlopuksi. Pojan hoitoon. Mummu hakee pojan hoidosta yökylään. Pääsen johonkin käymään.
Niin sen piti mennä.
Mutta vain nämä bloggaukset luettuani (aniiri ja Vinkeä Väkkyrä) minua ei häiritse yhtään istua kotona koneen äärellä kaksivuotias kuumepatteri sylissä ja katsoa Trotroa. Saan pitää hänet, elohopean, sylissäni. Ei, en edes halua nähdä sitä videota. Mutta tuon runon, sen haluan muistaa.
No comments:
Post a Comment