Uuteen nousuun

Viimepäivät ovat olleet sellaista matalaliitoa ettei ole paljoa viitsinyt koneella istua ja kirjoitella.
V sai myös kurkunpääntulehduksen ja ollaan käyty kahtena aamuyönä Jorvissa hönkäilemässä. Palvelu lastenpoliklinikalla on ollut hyvää ja toivottivat meidät uudelleenkin tervetulleeksi, mutta viime yönä emme nyt kuitenkaan kutsusta huolimatta lähteneet ajelulle. Onneksi.

Itseltä olisi rahkeet loppuneet, jos olisi pitänyt vielä kolmantena yönä lähteä. Sen verran taitaa tauti jyllätä minussakin, että särkee niin , ettei oo järkee.

On tässä jotakin hyvääkin! E on alkanut nukkua melkein 12-tuntisia öitä ja parin tunnin päikkärit päälle. Meillä on parina aamuna herätty kahdeksan jälkeen. Siis mitä?! Niin tai siis J ja E ovat heränneet, kun me tytöt ollaan oltu vähän rimpsalla sairaalassa. Nyt V on alkanut samanlaiset nukkumissessiot toivottavasti taudin häätämiseksi. Milloinkohan itse ehtisin?

Tänään aloitettiin kesälomameiningit ja pyöräytin aamulla minestronekeiton termariin lounaaksi. Se oli sitten syöty jo ennen kymmentä. Oltiin lähikosteikolla tonkimassa rantamutaa ja pesemässä kastelukannulla kiviä. Jo lähtiessä tiesin, että takaisintullessa saisin kuunnella kitinää: jätin E:n istuimen rattaista kotiin ja otin mukaan vain pyörän. Väsytysvoitto tuli kumminkin minulle. Pyörä tuli rattaissa kotiin mutta E ei päässyt syliin tai rattaisiin koko matkalla. Voiton kunniaksi ja hermojen sauhuamista sammuttamaan olen nauttinut aimo läjän suklaata. Hmph.

Viikon ruokalistaa ei nyt irtoa - ehkä vielä joitakin tulee myöhemmin - mutta huomenna saattaa hyvinkin alkaa joku uusi "sarja" kesän kunniaksi.