Autorata 2.0

Mahtavat valikoimat teippejä täällä!

Kuten jo synttäripostauksista saattaoi huomata, mulle on taas iskenyt teippailuvimma. Ja muruseni E myös osaa käyttää taidokkaasti sitä hyväkseen. Mahtavaa!

Mummini vanha kukkapöytä on meillä olkkarissa lasten pöytänä. Siihen(kin) teipattiin autorata. E suunnitteli ja minä sain suihkia washi-teippiä kiinni. V puolestaan nyhertelee teippejä aina silmäin välttäessä irti. Sama oli työjärjestys robottejakin tehdessämme.

Tuo pöytä on saanut lähtötuomion jo ties kuinka monta kertaa. Mummiltani, meiltäkin kulman lohjettua, meiltä E:n rouhittua naskalihampaillaan kaikki reunat... Mutta tuossa se vaan pönöttää!

Ja nuo penkit! Vaneriset valkoisiksi maalatut laatikot, jotka äidin setä on tehnyt äidille tämän muuttaessa nuorena tyttönä Helsinkiin. Ovat olleet äitillä, tädilläni, taas äidilläni,  nyt meillä. Ja jokainen on kuulemma meinannut niistä luopua. Mutta aina vaan ovat laatikot löytäneet paikkansa: hyllyinä olkkarissa, vaatehuoneessa, lastenhuoneessa, pöytinä, kukkatolppina, pöydänjalkoina, penkkeinä, kenkätelineinä, maalaustelineinä... Ennen lasten synttäripöydän penkeiksi pääsyä olivat laatikot taas kerran eteisessä odottamassa viimeistä tuomiotaan.

Olisi kai jo aika antaa laatikoille arvoisensa käsittely. Hioa hellästi, maalata taas sieviksi ja laittaa sinälle.