Takauma - Kukkia ja rekkamiehiä

Löysin bloggerin luonnoksista tekstin ja kuvan syyskesältä.

"Käytiin viikolla taas kosteikolla pienellä eväsretkellä. Etsimässä sammakoita, kastelemassa luonnonkukkia, tutkimassa miten osmankäämit poksahtaa, kelluu, maistuu. Palatessa jäätiin katsomaan rekkahommia. Kotiin päästiin sillä verukkeella, että rekkamiehetkin lähtivät lounaalle. Heilläkin kuulemma oli makaronilaatikkoa."

Tänään E:n mentyä kerhoon pääsin kärrylenkille kuurasta kimmeltävään metsään. Jokainen kimallus levensi hymyä huulilla.

"Haluaisin niin vielä säästää E:n parilta isompien lasten jutulta. "Mä oon jo viis. Paljon sä oot?" En ymmärrä mikä siinä niin minua ärsyttää! Mutta ärsyttää. Joskus vastaan jollekin elvistelijälle, että E on vielä niin nuori, ettei sillä ole väliä. Kun eihän sillä ole. Ja toinen on tämä sukupuoliroolitettu maailmamme. Meillä E pitää pinniä, oikein Hello Kittyä vaikka siitä kissasta en muuten perustakaan, ja kerää kukkia, ja saa tulla isona äidiksi, niin kuin haluaa, että voi sitten imettää omaa vauvaa.
Niin."

Ensi viikolla E täyttää kolme. Silloin kolme vuotta sitten olin jo paineissani sairaalassa "eristyksissä" odottelemassa sitä päivää, kun synnytys käynnistettäisiin. Samalla muru vaan laihtui vatsassani.

Nyt se omenaposki tuossa vieressä kertoo minun olevan vasikkansa ja haluaa imettää minua. Eikä vieläkään ole onneksi tuota ikäkäsitystä suuremmin sisäistänyt ja tykkää Salamas McQueenista ja Hello Kittystä ritirinnan.