Kun nykylapsi leikkii kirjastoa, ei siellä ole kirjastotätiä, eikä leimasinta.
Siellä on palautusautomaatti, joka leikissä toimii kyllä esikuvaansa vinhemmin.
Kirjakärryt kuitenkin on säilynyt leikissä.
Meillä kirjasto on suuri henkireikä.
Sattuu usein niin, että isukki on työmatkalla juuri ti tai ke iltoina.
Joka toinen tiistai meidät pelastaa lähelle kaartava kirjatoauto.
Joka toinen keskiviikko taas E pääsee satutunnille,
pyytää tädiltä päästä kainaloon,
omaan kainaloonsa ottaa kaksi kirjastokamelia.
Parasta palvelua!
Palomiehetkin palauttavat kirjoja.
3 comments:
Minäkin olin lapsena kirjaston vakiasiakas. Hoidin ala-aste ikäisenä myös pikkusiskon lainaukset, eli valitsin hänelle kotiin tuotavaksi pinon kirjoja. Kirjastotäti oli huippu, oli aina välillä valinnut kirjoja, joista ajatteli minun tykkäävän. Pelkkiä hyviä muistoja.
Muistan myös mökillä leikkineeni kirjastoa. Silloin ei ollut vielä palautusautomaatteja, mutta taisin olla aikaani edellä, sillä palautettavat kirjat sujautettiin kerrossängyn yläpedistä "palautuskuiluun"...:D
Ihana Suvi <3
Salainen blogiystävä laittoi tänään paketin postiin. Voit siis odottaa ensi viikoksi jotain kivaa saapuvaksi! ;-)
Post a Comment