Kiukku tulee ja kovaa.
Viipyy puolikin tuntia niin, että muilla saisi olla korvatulpat.
Aina syyksi on lopulta selvinnyt nälkä.
Huutava nälkä.
Velipojalla oli samanlainen vaihe noin puolitoistavuotiaana.
Niinkova nälkä, ettei voi kuin huutaa.
Ensimmäinen ruuanpala pitää saada suuhun väkisin.
Ihana naapurini taisi nähdä tarpeen silmistäni.
Tarjoutui tekemään minulle tunnin rentoutuksen.
Sitä odotellessa.
Ihminen on hyvä.
2 comments:
Mökin olen lastensaannin jälkeen ymmärtänyt paremmin sanontaa kiljuva nälkä :)
: D minuun tämä on pätenyt kyllä koko ikäni...
Post a Comment