Aamulla pimahdin.
Sain tekemiskohtauksen.
Vein kaikki roskat. Heitin vanhan taljan pois. Pesin ja vaihdoin lakanat. Imuroin, myös jalkalistojen ja ovenkarmien päältä. Siirsin kirpputoritavat uuteen kaappiin ja kokosin väärän sesongin ulkovaatteet omaansa. Imuroin ja pesin koko roskakaapin ja ämpärit, viikkasin tyhjät roskapussit. Kiristin roskisvaunun kaikki ruuvit. Samalla kiristin kaikki keittiön vetimet. Liimasin tuolinjalkoihin uudet huovat. Luin välissä Hesarin ja söin pähkinöitä ja jäätelöä. Pesin keittiön yläkaappien päälliset, joihin aina kertyy sitä ällöttävää rasvaista pölyä. Vein kaikki kierrätysroskat kauemmas. Kävin apteekissa ja alennusvaippakaupoilla.
Yritin pestä kylpyhuoneen kaakeleita. Mun siivouskauppani on naapurin Prisma. Sieltä ei saa vinkkejä kaakelien puhdistamiseen. Pojan kummi yritti auttaa, mutta ei noi kalkit lähde ainakaan ihmesienellä, kylppäripesulla, Universal stonella eikä elbow greasella. Tekeekö ihmeMartat kotikäyntejä?
Odotin, että V kakkaisi taas viikon tauon jälkeen.
Ajattelin pestä ikkunat.
Helpotti.
Töihin lähteneelle miehelle sanoin, että tänään en kyllä tee mitään.
Mitä opin?
Viitsi aina ottaa ennen ja jälkeen kuvat.
2 comments:
Muhun iskee välillä samanlaisia aikaansaamispuuskia, jolloin vaan teen ja puuhaan lyhyen ajan sisään ihan hirveen määrän pikkuaskareita. Nimenomaan sellaisia, jotka jäisi muuten helposti tekemättä ilman näitä kohtauksia. Ja prosessi kulkee usein suunnilleen siten, että ensin ajattelee, että järjestämpä nopeesti nuo työpöydän takana kiermurtelevat johdot ja siitä se jo lähteekin eskaloitumaan siihen, että seuraavaksi sorttaa lankalaatikot (kun ne on kerta siinä johtoviidakon vieressä), käy läpi kynäpurkin toimivat ja toimimattomat kynät, värikoodaa kirjahyllyn, järjestää kuiva-ainekaapin, pyyhkii sälekaihtimet ja huoltaa kaikki nahkakengät.
Ja ne tulee usein sellaisina päivinä, kun oli tarkoitus olla tekemättä mitään. Miksei se tekemättömyys silloin ikinä onnistu?
Just näin!
Lupaus tekemättömyydestä muuttaa kaikki hommat kivoiksi ja vapaaehtoisiksi, ehkä.
Sorttaus-flow on hauskaa ja mieltäkohottavaa, kunhan mikään ei sitä keskeytä niin, että kaikki hommat on suloisesti puolitiessä eli räjähtäneenä.
Minä ainakin teen tuossa tilassa kaikkia puuhia samaan aikaan :)
Post a Comment