Pussillinen roskia päivässä

 

Käytiin kävellen kaupassa, ihan se muutama sata metriä.

Mennessä matka hujahti, kun leikittiin puistossa roskaetsiviä.

Ei tosin paljoa tarttenut etsiä :(

Säiden lämmettyä ihmiset viihtyvät puistossa, mikä on ihanaa.

Roskansa saisivat kuitenkin opetella viemään mennessään.

Ei riitä meille roska päivässä, pussillinen paremminkin.

 

 

Takaisin jaksettiin sitten jätskin ja kukkien keräämisen voimin.

Tänään kylvyssä oli aurinkorasvan, mehujään ja hiekan ruskettamia tahmatassuja.

 

Iloinen ja pehmeä blogikaveri

Mikä olisi ihanampaa kuin saada (itse tavallaan blogivaihtoon osallistumalla tilattu) paketti?
Aamulla sotkaistiin pyörillä, E ja minä omillamme ja V Chariotissa minun perässä, postiin ja muille asioille ja maltoin tuskin odottaa, että päästään kotiin avaamaan paketti.

Ja mitä sieltä paljastuikaan!
Kiitos ihana ei-enää-niin-salainen-blogiystävä, Sydäme asialla -blogin Eevi.
En kai vaan ollut missään postauksessa ole näyttänyt näitä rujoja kantapäitäni?
Niin osuva oli tämä yllätyslahja!

 



TED puutarha taloyhtiöön

Vappuaattona katselin illalla Ted-videoita ja lajittelin kirpparilöytölegoja. Mies oli anoppilassa katsomassa mestarien liigaa. Ihan parasta aivojen nollausta ja uusien inspiraatioiden asentamista järjestelmään.

Yhdessä videoista Roger Doiron kertoi kaupunkiviljelystä ja sen globaalistakin merkityksestä. Oman ruuan viljelyhän on viimeiaikoina ollut kovasti muotia ja mietin, että miksi ihmeessä me ei voitaisi taloyhtiössä laittaa omaa yhteistä kassikasvimaata.

Kuten ihmiset lähettää känniviestejään, lähetin naapureille intoviestin. Kuunneellaan vielä taloyhtiön yhteistä kantaa ja toivottavasti päästään vielä tänä vuonna yhteisistutusten hoitoon.

Mahtista!

Sain muuten itselleni lipun Helsingin TedX-tapahtumaan huomiselle kuuntelemaan lisää inspiroivia puheita.

Tuplamahtista!

Laiska pääsee vähemmällä - pyykkihuolto

Tässä jatkoa edelliseen postaukseen ja muutamia vinkkejä, joilla olen vähentänyt omaa turhaa työtä ja tavaraa. Tämä eka postaus liittyy pyykkihuoltoon, petivaatteisiin, vaatteisiin...

Moni juttu on vaatinut aikansa henkistä pureskelua, että saa muutettua kotoa tai muualta opittuja normeja. Olen myös opetellut katsomaan omaa kotia sillä silmällä, ettei kaikki perinteiset tilankäyttötavat ole meille sopivia. Mehän täällä asumme ja siksi laitamme kotiammekin toimimaan meille hyvin.

Aikuisten sänkyyn tarvitaan vain kahdet lakanat ja oikeastaan toiset niistäkin on turhat.
Pesen lakanapyykin aamulla ja illalla laitetaan kuivaneet puhtaat lakanat sänkyyn.
Ne toiset lakanat ovat ihan vain varmuuden vuoksi ja vähän vaihtelunkin.

Lasten sängyissä käytän ohuita petauspatjoja (Ikean Vyssa) ilman lakanoita. Pieneen sänkyyn juuri tähän tarjoitukseen sopiva petauspatja on muuten äitiyspakkauksen peitto. Petari käännetään, kun pussilakanaa vaihdetaan ensimmäisen kerran ja toisella kerralla petarikin pestään. Tulin tähän päätelmään, kun pesin tarpeeksi usein pissaisia lakanoita JA petaria. Patjansuojusta pidän vasta petarin alla, koska ne ovat kaikki niin hiostavia.

Jos meillä on oksennustauti, meillä nukutaan kylpyhuoneessa pyyhkeen tai ohuen petauspatjan päällä. Lattialämmitys tuntuu mukavalta, oksennus osuu helpommin suoraan pönttöön tai lattiakaivoon. Lapsi ja aikuinenkin on nopea suihkuttaa roiskeista. Lisäplussana oksennusta ei ole niin herkästi ympäri taloa, varsinkaan sängyissä.

Kuten lakanoita, myös kylpypyyhkeitä on vain yhdet, joita käytetään kotona. Lisäksi on ranta/uimahallipyyhkeet ohuesta vohvelikankaasta. Matkapyyhkeeksi todella toimivat ovat myös lasten harsovaipat: menevät todella pieneen tilaan ja kuivaavat mielettömän hyvin, kuivuvatkin nopeasti.

Pesen pyykkiä ainakin koneellisen joka päivä, näin pyykkivuori ei koskaan kerry suureksi.
Meillä urheillaan ja siksi pyykkiä kyllä yleensä koneellinen päivässä myös tulee. Pyykinkuivatus hoidetaan saunassa olevalla telineellä ja kylppärin puolella katossa olevalla tangolla, johon saa henkarit näppärästi ripustettua.

En silitä. Saati mankeloi.
Ostan ja käytän vaatteita, joita ei tarvitse silittää.
Ja harvat silityspuuhat olen ulkoistanut miehelleni turvallisuussyistä.
Aika, kun silitän on kiire saada juuri se silitettävä vaate päälle. Ja ainakin kolmesi olen niin ilman paitaa/mekkoa silittäessäni silittänyt vähän liian läheltä ja polttanut vatsaani viivan.
Itsetuntemusta siis!

Säilytän puhtaat lastenvaatteet kylpyhuoneen pyykkikaapissa, kummallekin on oma korinsa ja henkarivaatteille roikkuu katossa 50cm tanko. Vaatteet on helppo ja nopea siirtää pyykkitelineeltä kaappiin eikä niitä tarvitse lähteä viemään minnekään. Vaatteet ovat lähellä, kun puetaan aamutoimien tai iltapesun päälle. Tällä tavoin vaatteita ei myöskään tarvi pöllyttää muualla ja kotona on vain yksi ihan hirmuisen pölyinen paikka. Niin ja vaatteita ei voi kertyä liikaa, kun säilytystilaksi on rajattu vain yksi kori.

Suunnitelmissa siintää myös saunan muuttaminen aikuisten yleisimmin käytettyjen vaatteiden säilytyspaikaksi. Me emme kotona sauno ja pyykkiteline on jo saunassa, pystyynnostettuje alalauteiden paikalla. Siitä on lyhyt matka nostaa vaatteet pinoihin ylälauteelle ja siihenasetetuille parille irtohyllylle.

Ihannemaailmassa pyykinkuivatuksessa pyykit olisi aina laitettu savalla tavalla pyykkitelineelle. Itse koetan aina päästä seuraavaan asettaessani pyykkejä kuivamaa. Takavasen kulma on mieheni vaatteille, takaoikea omilleni. Kaksi etummaista riviä on V:n vaatteille, toiselle alaosat, toiselle yläosat. Kaksi seuraavaa riviä E:n vaatteille, toiselle ala-, toiselle yläosat. Väliin jääville riveille pyyhkeet yms yhteiset pyykit. Pikkupyykki on vasemmalla sivulla sivunaruilla, jokaiselle oma rivi. Henkaripyykki on tietty henkareissa. Tällaisesta järjestyksestä pyykit on ihanan helppo viikata pyykkitelineen päällä jokaiselle omaan kasaansa ja siitä sitten paikoilleen.

Mieheni ripustaa pyykit tavallaan, eikä todellakaan ymmärrä omia piintyneitä tapojani...

Ai niin, en käytä pyykkipoikia ollenkaan. Vaatteet pysyvät kyllä sisällä naruilla ilmankin ja tuntuvat kuivavan ihan nopsaan vaikka ovatkin yläosaltaan kaksinkerroin.

Lisää toisista aiheista pikapuoliin.
 

Mahtava Marseille-saippua

Lisää kirppislöytöjä.

E on innostunut skeittauksesta ja tämän päivän kirppiskierroksella löysin pojalle Vansit ja kaikki suojat. Nyt enää lauta puuttuu.
Osaako joku kertoa, millaisella laudalla kannattaisi 3-vuotiaan aloittaa. Voi kyllä olla, että äippäkin yrittää samalla aloitella ;) Ehkä sitten omalla laudalla.

Pikkususko V sai kannsa omat ekat oikeat tennarit.

Molemmat kengät olivat aika suttuisessa kunnossa ja se taisi painaa löytöjen hinnankin sopiviin lukuihin. Vaan minua ei lika haittaa, sillä äitini on opettanut jo pienenä, millä nämä hommat hoidetaan.

Kaikki kangaskengät, toppatakkien hihansuut ja muut saat mainiosti putsattua LeChat Marseille-saippualla! Kyllä sillä perinteisellä kissasaippuapalalla. Kangas kastellaan ja kynsiharjalla hierotaan kostutetusta saippuapalasta vaahtoa. Harjalla hierotaan pestävää kohtaa ja pian nousee likavaahtoa, joka sitten vain huuhdellaan pois. Toistetaan tarvittaessa. Ihan parasta on, ettei turhia ja voimakkaita kemikaaleja tarvita, tuoksu on ihanan mieto ja kädet jäävät pehmeiksi. Ja halpaakin tuo on, mulla on sama palanen riittänyt jo vuosikausia.

Kannattaa kokeilla!
Niikuin jotakin ihan uutta vaaterintamallakin. Mulla - siis mulla! - on neonvihreät farkut tuliaisin Baleaareilta! Mies sanoi, että noi ainakin löytyy hyvin sun mustasta vaatekaapista :D

Blogimama sai postia

Ipanaisen Anni se järkkää tänäkin vuonna "Sinulle on postia" -blogivaihdon. Osallistujat saavat ylläriystävän, jolta saadaan kaksi yllätyspakettia teemalla "äidin voimapaketti" ja tottakai itsekin sain yllärikaverin, joka säilyköön vielä salaisuutena. Lähettämäni paketti on jo mennyt perille, sen voin kertoa ja eilen hain omani postista.

Ja voi hyssykät, miten ihanaa hemmottelua sieltä kuoriutuikaan! Juuri niitä herkkupusseja, joita olen kaupassa katsonut sillä silmällä mutten ole raaskinut ostaa. Heti eilisen iltapalan jälkeen hemmottelin itseäni ja kyllä maar pikkupossujanikin. E sai valita kaksi pussia, joita kokeilimme heti.

Juuressipsit olivat äidin mieleen, juuri niin kuin pitikin. Kuivat palsternakat saivat lapset irvistämään jo ennen kuin ehtivät suuhun. Minä taas jo ajattelin miten hyvää palsternakka-appelsiinisalaattia niistä saisi. Lisäksi maisteltiin pakastekuivattuja ananaksia, omenoita ja banaaneja. Ihan himmeä rakenne niissä. Todellakin suussasulavia hedelmiä :) Hyvää!

Paraikaa naksuttelen kuivatuilla kaneliomenoilla, salaa, päikkäriaikaan. Nämä ovat kokonaan minulle! Pistaasit jaan mieheni kanssa jonakin hyvänä hetkenä. Molempien herkkua. Taatelit, maapähkinävoi ja karpalot menevät leivontakaappiin. Nämä herkut pääsevät vaikkapa Chocolate Covered Katien leipomusten kokeiluihin. Nam!

Kiitos ihana salainen ystäväni! Kyllä osuit naulan kantaan - tykkään ja näistä todella saa voimaa :) Ehkä omakin salainen kaverini tulee saamaan ensi kierroksella ruokakaupan aarteita.

Pahviprojekti - cardboard project

Meillä on tuttuna yksi aivan ihana kaupan he-vi-täti. Jälleen taas yhdellä kauppareissulla, pääsiäisruuhkassa, tämä äiti yritti ehkä vain piiloutua pipon alle ja selvitä aamupäivästä, kun kaupan Super-Pirkko hymyili ja sanoi, että hänellä oli meille jotakin. Oli kuulemma ajatellut  meitä heti, kun oli nähnyt yrttilavojen välissä nämä mahtavat reilun neliön pahvilevyt. Oli säilyttänyt meille! Kylläpä muuttui iloksi, ja päässä alkoi surrata mitä kaikkea askarrellaan.

Kiitos!

Aloitettiin pyhinä sillä, että joka ilta laitettiin lapset yhden pahvin ja yhden taiteilumateriaalin kanssa kylppäriin. Yksi seinä on nyt koristeltu sormiväreillä, toinen vesiväreillä, kolmas pastelliliiduilla ja neljäs tusseilla. Lapsista värit ovat onneksi jo haaltuneet!

Seuraavaksi teipattiin pahveista maja, joka on toistaiseksi toiminut kirjastona, koirankoppina, autoverstaana, lukupesänä... E piirsi ikkunoille paikat ja minä leikkasin ohjeiden mukaan. Koristeluja on jatkettu sisustamalla seiniä kukilla, hiirenaukoilla, verhoilla...

Seuraavaksi ajattelin rei'ittää pahvin reunaa ja antaa E:n harjoitella pujottelua ja ompelemista. Sitten voisimme liimata... laittaa viltin katoksi, olla vielä kauppaa ja jäätelökioskia.

Ja lopulta, lopulta (kun muutetaan), tästä on tosi helppo myös päästä eroon.

The Cardboard Collective on muuten mahtispaikka löytää inspiraatiota pahviaskarteluun. Japanissa asuva gaijin-kotiäiti, joka askartelee pahvista ja jakaa ideoitaan. Yksi lemppareistani!

***

Our ongoing cardboard project <3

Taas saa ilahduttaa

Tykkäsin niin kovasti viime vuonna Ipanaisen "Sinulle on postia"-blogikavereiden ilahduttamisesta, että päätin osallistua tänäkin vuonna. Ideana on lähettää huhti- ja toukokuussa salaiselle blogiystävälle pikkuinen pirityslahja ja saada samoin itse jotakin yllätystä.

En osaa ajatellakaan kumpi oli kivempaa, pohtia yllätyslahjoja salaiselle blogiystävälle vai odottaaomaa lahjaa ja samalla miettiä keneltä se tuli.

Tänä vuonna haasteessa ovat mukana seuraavan listan blogit. Mukana on minulle monta uutta blogia, joita on varmasti kiva seurailla ja aivan varmasti joistakin tulee vakioseurattavia.

www.valeaiti.blogspot.fi

www.muumitalossa.blogspot.com

www.lauramainen.blogspot.fi

www.pyrstotahtia-etsimassa.blogspot.fi

www.kasvukautemme.blogspot.fi

www.isthedaybeforetomorrow.blogspot.fi

www.pikkuokko.blogspot.fi

www.terapiamielessa.blogspot.fi

www.locker301-320.blogspot.com

www.visuaalisestivaativa.blogspot.fi

www.mukkimakki.blogspot.com

www.kengatkolmenkokoiset.blogspot.fi

www.niunau.blogs.fi

www.arjeniloa.blogspot.fi

www.onnelin.blogspot.com

www.vauvakuumeilua.blogspot.fi

www.mantyla.blogspot.fi

www.monellatapaarakkaus.blogspot.fi

www.onnionmatka.blogspot.fi

www.tonnapo.blogspot.com

www.napapiirini.blogspot.fi

 

Jee!

 

Uuuh Sarasvuo

Jari sarasvuo on merkillinen.

Hän saa toisaalta karvani pystyyn ja tyylinsä ei koskaan aluksi iske mutta kuitenkin tunnin ohjelmassa on aina kylliksi ajatuksenruokaa ja pohdittavaa seuraavaksi viikoksi. Tyyliinkin tottuu. Olen kuunnellut hänen Yle Puheelle tekemiään juttuja lasten nukkuessa. Välillä kuunnellaan miehen kanssa yhdessä ja saadaa puheenaihetta. Lapsiperhearjessa, kun puheenaiheet helposti kääntyvät jälkikasvun edesottamuksiin.

Tässä viimeisein. On muuten kuunneltavissa myös ulkomailla.

Tällaisen listan bongasin edellisestä jaksosta. Tuli mieleen työni nuorten kanssa. Tämän listan voisi vaikka välillä heille väläyttää.

Miksi jotkut silti onnistuvat voittamaan kohtalonsa, vaikka ympäristö on todella ankeuttava ja pahoinvoiva? (Rom Brafman?)

1.Vastuu paremmasta on minun
2. Etsi suurempaa tarinaa ja merkityksiä
3. Vaikka tunteet houkuttavat tunteiden tyrmään, koeta pysyä tyynenä ja kirkkaana lannistavien ajatusten ulkopuolella; taistele kirkkauden, keskitymisen ja rauhan puolesta. Pysy etäällä vaikeuksista, this ,too, shall pass
4. Anna armoa, toimi armollisesti. Älä kohtele itseäsi huonommin kuin kohtelet parasta ystävääsi
5. Naura
6. Muista, että apua on tarjolla, tartu auttavaan käteen ja pidä huolta tukijoukoistasi
7. Ihminen ei elä yksin leivästä. Hän tarvitsee inspiraatiota

Löydä ihana arvonta

Ihana arvonta, klik-klik

 

 

Johanna K Löytö-blogista on polkaissut pystyyn taas ihan huippuarvonnan.

 

Käy klikkaamassa ja voita yllärikirpparilöytö!

 

Elämäni toinen pipo

 

Pipon uusi omistaja lienee saaneen jo pakettinsa, joten uskalla julkaista pari kuvaa.
Parin illan pikapuhteena neuloin kummipojalleni pipon mukaillen tätä Muita Ihania -blogin ohjetta.

Ihan jumissa

Eilen opin jotakin itsestäni.

Illalla soitin työmatkalla olevalle miehelleni ja kerroin päivän kulusta hänen lentokentälle viemisensä jälkeen. Käytiin lasten kanssa heidän ukkinsa luona ilostuttamassa ja syömässä herkkupihvit. Siitä suuntasimme Kallioon V:n kummitädin, Frankly my Dearin Suvin, luo. Istuttiin ihanan teen, kotitekoisten karjalanpiirakoiden, kuivahedelmien ja pähkinöiden äärellä, katseltiin lasten kohellusta ja päivitettiin kuulumiset. Kerroinpa vielä erikoisiltapuuhista nettivideoiden parissa.

Ihan kuin tapahtuma olisi ollut merkityksetön, unohdin ihan kertoa, että jäätiin autolla jumiin Kalliossa.

Luonnollisesti kadunvarsiparkit olivat täynnä autoja ja lunta. Onnistuin kuitenkin läytämään parkkiksen ihan läheltä ja tuuppasin auton siihen. Sainkin auton puoliksi ruutuun ja sitten alkoi kitkat sutia alla. Ehdin hädin tuskin jäädä jumiin, kun paikalla oli jo salskea ja mukava nuorimies tuuppimassa autoa takaisiin tielle. Ei irronnut. Soitettiin kummitäti apuun ja mies huikkasi vielä toisen kaverin avuksi. Siitä se muutaman yrityksen jälkeen heilahti liikkeelle. Tuli niin hyvä mieli ulkopuolisten pyyteettömästä avusta, että unohdin tarjota miehille tuliaismangoja kiitokseksi.

Ennen olisin ollut tässä tilanteessa ihan paniikissa ja hätäillyt saman tien. Soittanut varmaan miehelle hätäpuhelun (lentokoneeseen?). Nyt sitä vaan ajatteli, että jaahas tässä ollaan ja tästä selvitään taas. Kyllä tuo tilanteessa rauhallisen ihmetteleväisenä säilynyt takapenkin väki on kai laittanut elämän heittämät kierrepallot oikeaan mittakaavaan.

Jos sitä jostain tilanteessa häkeltyi, niin ihmisten avuliaisuudesta ja hyväntuulisuudesta.
Ja jäi vähän sellainen olo, että sai olla se neito pulassa, joka muitta mutkitta ja pelastettiin.
Lämmitti kyllä hieman sydäntä.

***

Meidän perhe ei ole tainnut olla missään muualla lumihangessa jumissa kuin Helsingin kantakaupungissa. Ovat nuo kaupunkimaasturit kai sitten talvella ihan oikeutettuja kaupunkiautoja.

***

Niska on ihan jumissa. Tänään ei punnerreta kyllä yhtäkään punnerrusta.


 

Hölötysterapiaa

Ihan pimeetä sakkia.
Uusi omatekemä ponnarireikäpipo päässä.
Melkein hyvä.

 Kirjastossa on "tuo tullessas vie mennessäs" -hylly, johon kuka vaan saa tuoda kirjoja muiden iloksi. Syynään tietysti hyllyn joka kerta kirjastolla käydessäni ja melkein aina siitäkin tarttuu jotakin. Kuvaa kyllä luonnettani. Otettava on, kun ilmaiseksi saa! Vaikka koko kirjasto on saman katon alla ja saahan sieltäkin ilmaiseksi. Sovitaan, että se on hyllyn pienempi ja jatkuvasti vaihtuva sekalainen valikoima, joka sinne vetää.

Itse vien hyllyyn kirjoja tämän tästä. Palautuksina mutta myös pois kotoa pölyttymästä. Kaikki viemäni ovat lähteneet aina kiertoon niin pian, etten ole niitä hyllyssä uudelleen nähnyt. Parhaita kirjoja tarjoan aina kirjastolle lahjoituksena. Ottavat niitä todella iloisina ja mielellään vastaan.

Viikonloppuna kädessäni oli hyllystä Mertzi Bergmanin Luovan ajattelun hakusanat (Dialogia 2001). Juuri sopivia lyhyitä tekstejä luettavaksi arjessa ja pieniä tehtäviäkin. Maanantaina illalla hiihdin pimeässä lentokenttää ympäri ja nautin. Ja hölisin. Ajatuksen virtaa, mitään sensuroimatta. Melkein huutaen välillä. Ihan kuin kirjassa luvattiin, ajatusten sanominen ääneen ja vapaa mielikuvien virtaus tuntuvat todella vahvistavan tietoisuutta omista ajatuksista ja ongelmatkin tuntuvat ratkeavan.

Viime viikkoina on ollut vaikeaa iltaisin nukahtaa, sillä olen ajatuksissami sisustanut, karsinut kotia, miettinyt mahdollista uutta uraa, uutta kotia, uutta paikkakuntaa, muutaman sadan tuhannen euron pikkusijoitusta. Ajatellut positiivisesti, luottanut siihen, että jos todella kuvittelee jo omistavansa jotakin, sen myös saa. Se uusi koti on (rahallisesti) lähempänä kuin ennnen mutta edelleen liian kaukana.
Pelaamme aikaa.
Ja lottoa.
En anna vielä periksi.

Ja sen kirjaston vaihtohyllyn satona käsissä pyörii nyt kolme NLP-kirjaa.
Pinterestissä syynään vahvistuksia ajatuksille uusista tulonlähteistä.
Hoidan pikkukuumeisia lapsia.
Kerään rohkeutta.
Näen hyviä asioita.

Hesarin uravalintatestissä ykkösenä oli eräopas.

10 000

Wuppiduu!

 

Keltsissä on käynyt

10 000

vierailijaa!

 

Tuota isojen numeroiden pyörähdystä minä tässä illalla odottelinkin, vaikka lumeeksi neuloinkin elämäni ensimmäisen pipon.

 

Mustan. Tietty.

Muita ihania -blogin ohjeella.

Ja siinä on reikä ponnarille, sillä mua niin korpeaa pipot, joihin ei mahdu tukka sisälle.

Niskaponnari taas kutittaa ja jos hiukset jättää auki, ne on aina suussa.

 

 

7%

Mulla on taas joku maaninen itseniparannuskausi - siis tammikuu. Kirjastossa mukaan tuli self-help kirjallisuutta ja löysin jo uuden kodinkin. Lukemaani kirjallisuuten pohjautuen nyt ajattelen, että jo asun talossa ja annan huomenna rahaa universumin kiertoon saadakseni sitä itsellenikin 500kilorahaa - ostan siis arvan, lottoankin. Ja voitan! Ja sitten tämä kotirouva tekee sellaisen tarjouksen, että välittäjä hihkuu palkkiotaan!

 

Seuraavan kopioin kaverin Facebook-postauksesta. Inspiraatioksi.

 

 

This is something we should all read at least once a week!!!!! Make sure you read to the end!!!!!!
Written by Regina Brett, 90 years old, of the Plain Dealer, Cleveland, Ohio.
... 

 

 "To celebrate growing older, I once wrote the 42 lessons life taught me. It is the most requested column I've ever written.

My odometer rolled over to 90 in August, so here is the column once more:

1. Life isn't fair, but it's still good.

2. When in doubt, just take the next small step.

3. Life is too short – enjoy it.

4. Your job won't take care of you when you are sick. Your friends and family will.

5. Pay off your credit cards every month.

6. You don't have to win every argument. Stay true to yourself.

7. Cry with someone. It's more healing than crying alone.

8. Save for retirement starting with your first pay check.

9. When it comes to chocolate, resistance is futile. (=turhaa, suom.)

10. Make peace with your past so it won't screw up the present.

11. It's OK to let your children see you cry.
 
12. Don't compare your life to others. You have no idea what their journey is all about.

13. If a relationship has to be a secret, you shouldn't be in it...

14 Take a deep breath. It calms the mind.

15. Get rid of anything that isn't useful. Clutter weighs you down in many ways.

16. Whatever doesn't kill you really does make you stronger.

17. It's never too late to be happy. But it’s all up to you and no one else.

18. When it comes to going after what you love in life, don't take no for an answer.

19. Burn the candles, use the nice sheets, wear the fancy lingerie. Don't save it for a special occasion.

      Today is special.

20. Over prepare, then go with the flow.

21. Be eccentric now. Don't wait for old age to wear purple.

22. The most important sex organ is the brain.

23. No one is in charge of your happiness but you.

24. Frame every so-called disaster with these words 'In five years, will this matter?'

25. Always choose life.

26. Forgive but don’t forget.

27. What other people think of you is none of your business.

28. Time heals almost everything. Give time time.

29. However good or bad a situation is, it will change.

30. Don't take yourself so seriously. No one else does..

31. Believe in miracles.

32. Don't audit life. Show up and make the most of it now.

33. Growing old beats the alternative -- dying young.

34. Your children get only one childhood.

35. All that truly matters in the end is that you loved.

36. Get outside every day. Miracles are waiting everywhere.

37. If we all threw our problems in a pile and saw everyone else's, we'd grab ours back.

38. Envy is a waste of time. Accept what you already have not what you need.

39. The best is yet to come...

40. No matter how you feel, get up, dress up and show up.

41. Yield.

42. Life isn't tied with a bow, but it's still a gift."

Its estimated 93% won't forward this. If you are one of the 7% who will, forward this with the title '7%'.

I'm in the 7%. Friends are the family that we choose

Miten suojata kirppistavarat hintalappujen liimalta?

 

Minua niin korpeaa, kun menee myymään kirppikselle ja hyviin tavaroihin pitää liimata hintalappu, jonka tietää jymähtävän kiinni! Se on ostajan vaivana tai vaihtoehtoisesti omana murheena, jos tavara ei menekään kaupaksi.

Tänään minulla välähti:

Washi-teippi!

 

Kun leveää washi-teippiä tällää pätkän hintalapun alle, lähtee hintalappu teipin kanssa helposti pois. Mahtavaa!

Nummelaan avataan lauantaina uusi kirppari. Avajaistarjouksena on eka viikko ilmaiseksi ja sen jälkeen jouluun asti 20e viikko. Aika hyvä diili. Toivottavasti väkeä löytää Veikkoinkorpeen ja kauppa käy.

Ekalla viikolla minulla on kaksi pöytää, toisellekin viikolle otin vielä toisen pöydistä.
Taas tuntui kotona, että tavaraa olisi ollut ihan hirveästi, mutta sinne ne pöytiin upposivat.
Vielä pitää hinnoitella ja viedä pieniä lastenvaatteita myyntiin.

Minulla on aina kirppispöytää laittaettaessani mukana ainakin seuraavat tavarat:

• Kuulakärkikyniä - hintojen merkkaamiseen
• Värikkäitä tusseja - hintojen merkkaamiseen ja mainosten kirjoittamiseen
• Kartonkikortteja - mainosten tekemiseen: "lasten vaatteetr koko 68cm" yms
• (Washi)teippejä: kansien kiinnitämiseen, samanlaisten kulhojen yhdessäpitämiseen, mainosten kiinnittämiseen, hintalappujen alle...
• Lahjanarua: tavaroiden yhteenkiinnittämiseen
• Sakset
• Erikokoisia muovitaatikoita ja koreja: tavaroiden järjestelyyn, telineiksi lattialle...

 

3D-korttikirjan voitti...ti-di-di-tit-ti-dii...

 

 

 

...Ullamaj!

 

Onnea!

 

Onnettaremme V ei ollutr kovin yhteistyönhaluinen.

Kun hän vihdoin poimi Ullamajn palikan, heitti hän sen suoraan minua päin naamaa.

:D

 

 

Arvonta - 3D-korttikirja



Arvonta keltaisessa kaapissa!



 

Nyt käynnistyy Keltaisen kaapin ensimmäinen arvonta alkaa än-yy-tee - - NYT!

Palkintona Japanista ammoin meille löytänyt 

 

Pattern Sheets of

ORIGAMIC ARCHITECTURE

 

Suomeksi siis 30 mahtavaa valmista korttipohjaa 3D-korttien tekoon.

Rakennuksia, tekstejä, muotoja...

 

Osallistua saa ensi viikon perjantaihin, marraskuun 2012 viimehetkille asti.

Kirjan voittaja julkaistaan joulukalenterin ekana avauspäivänä ja lupaan, että kirja ehtii voittajalle vielä tämän joulun korttitalkoisiin.

 

Blogiarvonnoille ominaiseen tyyliin:

Yksi arpa kommentista, jossa kerrot mikä on parasta mitä blogimaailma on sinulle antanut.

Kaksi, jos linkkaat ja vinkkaat blogissasi tai Facebookissa.

Muista mainita monella arvalla olet mukana.
Anonyymit: jättäkää omintakeinen nimimerkki.

 

Arpaonnea!




Arvonta keltaisessa kaapissa!

Paras lahjaidea lapsiperheelle

Valokuvat.

Paperina. Printattuna tai oikein liikkeessä teetettynä.

Olisi niin hienoa laittaa joku kuva ihan näkösälle välillä, muistuttamaan hetkistä yhdessä kuvan ottajan kanssa. Ja toisten ottamissa kuvissa on aina ihanasti vähän erilainen kaiku. Vähän niin kuin toisen laittama ruokakin maistuu usein paremmalta.

Meillä teetetään kuvia kerran vuodessa.
Netissä tehtäviin kuvakirjoihin en ole oikein lämmennyt ohjelmien tökkiessä ja tuloksen ollessa usein keskinkertaista.

Kuvien askartelu kansioiksi on vaan niin ihanaa, että pitäydyn vanhassa mallissa. Aikaa se vie ja jäljessä ollaan nytkin varmaan vuosi mutta mitä sitten.

 

Isille

Meidän isi sai tänä aamuna The Blue Basketin inspiroiman "automatto"paidan.

Mikä olisikaan voinut olla parempi lahja juuri meidän isille!
E ja V rakastavat pikkuautoilla ajamista.
Isi kaipaa työpäivän jälkeen pienen hetken turvallaan ja näin lapset viihtyvät raadon ympärillä kuin itsestään. (Ja äiti voi paeta hullunmyllyä jumpalle...)
Bonuksena isi saa kevyen selkähieronnan.

Toivotaan, että isi myös kantaa paitaa ylpeänä työpaidan alla saaden pitää meidät mukana työreissuilla.

Paidan tekeminen oli hauskaa! E suunnitteli mitä mihinkin tulee: paloasema, sairaala helikopterikentällä, poliisiasema, bensa-asema, meidän koti (punainen omakotitalo, jonka pihalla on parkki kahdelle autolle ja auringonkukkia), leikkipuisto, suojateitä... E myös auttoi värittämisessä ja V komppasi mainiosti värittäen korkkaamattomilla kangastusseilla - murunen on vielä niin vietävissä.

***

Tykkäsi :)