Kuumalla kalliolla

Viikonloppuna päästiin ihanien ystävien luo.

Saldo:

Ahdistavan itkuiset automatkat.

E:n ensimmäinen oma ahven ja sen syönti.

Mahtavaa kuhaa kyläpaikan laiturin kupeesta kalastetuna. Ai että!

Lasi viiniä, joka teki lasten esityksestä hilpeää katseltavaa.

Ihanaa saunomista uudessa silmiähivelevässä saunassa ja uintia meressä.

Melkein hyvät yöunet molempien pikkukultien kainalossa.

E:n ensimmäinen veneenohjaus - se ei hevillä pikkuiselta unohdu!

Mahtava aurinkoinen amupäivä ystävien "omalla" retkisaarella.

Lämmin sileä kallio vartalon alla.

Grilliä.

Jäätelöä.

Kevyttä olemista.

 

Kiitos ja terveisiä sinne!

 

Toukokuussa tapahtuu

 

Mummi kävi alkukuusta, kun mies oli työmatkalla.

Ehkä parasta oli metsäretki lapsuudenmaisemissani.

E ajoi aivan mahtavaasti pyörällään maastossa ja

V:kin sai ensimmäiset maatsoajokokemukset mummin työntäessä.

 

Velipoika täytti vuosia.

Oli aika hienoa mennä juhliin, kun listasta nimen tarkastivat sotilaat.

Kaartin bändi soitti.

Ja Sibelius.

Tuntui etuoikeutetulta päästä juhlimaan tuollaisena iltana, tuollaisessa seurassa, tuollaisen pöydän ääressä, tuollaista veljeä.

Hänellä, jos kenellä, on sydän paikallaan.

 

 

Ollaan käyty luontoretkillä.

Ihmetelty muurahaispesiä, valkovuokkoja, kerätty nokkosia lettuihin...

 

Hyvää elämää.

Niin hyvää, ettei ole koneelle ehtiä.

Tosi pitkä automatka

Jopa keksivät lapset hyvän leikin!

Turvaistuimet sattuivat nököttämään eteisessä ja pikkuiset halusivat istumaan niihin. Parahiksi, kun olin aloittamassa ruuanlaittoa. Vinkkasin, että voisivat olla oikein pitkällä automatkalla. Jes! Huijaus meni läpi. Vain kerran kävin auttamassa pudonneita leluja matkailijoille. Perillä ja ruuankin mennessä jo uuniin olikin sitten eväsretken aika ennen kuin taas puettiin pihahommiin.

Ihan jumissa

Eilen opin jotakin itsestäni.

Illalla soitin työmatkalla olevalle miehelleni ja kerroin päivän kulusta hänen lentokentälle viemisensä jälkeen. Käytiin lasten kanssa heidän ukkinsa luona ilostuttamassa ja syömässä herkkupihvit. Siitä suuntasimme Kallioon V:n kummitädin, Frankly my Dearin Suvin, luo. Istuttiin ihanan teen, kotitekoisten karjalanpiirakoiden, kuivahedelmien ja pähkinöiden äärellä, katseltiin lasten kohellusta ja päivitettiin kuulumiset. Kerroinpa vielä erikoisiltapuuhista nettivideoiden parissa.

Ihan kuin tapahtuma olisi ollut merkityksetön, unohdin ihan kertoa, että jäätiin autolla jumiin Kalliossa.

Luonnollisesti kadunvarsiparkit olivat täynnä autoja ja lunta. Onnistuin kuitenkin läytämään parkkiksen ihan läheltä ja tuuppasin auton siihen. Sainkin auton puoliksi ruutuun ja sitten alkoi kitkat sutia alla. Ehdin hädin tuskin jäädä jumiin, kun paikalla oli jo salskea ja mukava nuorimies tuuppimassa autoa takaisiin tielle. Ei irronnut. Soitettiin kummitäti apuun ja mies huikkasi vielä toisen kaverin avuksi. Siitä se muutaman yrityksen jälkeen heilahti liikkeelle. Tuli niin hyvä mieli ulkopuolisten pyyteettömästä avusta, että unohdin tarjota miehille tuliaismangoja kiitokseksi.

Ennen olisin ollut tässä tilanteessa ihan paniikissa ja hätäillyt saman tien. Soittanut varmaan miehelle hätäpuhelun (lentokoneeseen?). Nyt sitä vaan ajatteli, että jaahas tässä ollaan ja tästä selvitään taas. Kyllä tuo tilanteessa rauhallisen ihmetteleväisenä säilynyt takapenkin väki on kai laittanut elämän heittämät kierrepallot oikeaan mittakaavaan.

Jos sitä jostain tilanteessa häkeltyi, niin ihmisten avuliaisuudesta ja hyväntuulisuudesta.
Ja jäi vähän sellainen olo, että sai olla se neito pulassa, joka muitta mutkitta ja pelastettiin.
Lämmitti kyllä hieman sydäntä.

***

Meidän perhe ei ole tainnut olla missään muualla lumihangessa jumissa kuin Helsingin kantakaupungissa. Ovat nuo kaupunkimaasturit kai sitten talvella ihan oikeutettuja kaupunkiautoja.

***

Niska on ihan jumissa. Tänään ei punnerreta kyllä yhtäkään punnerrusta.


 

Taidot karttuu

Toivon niin, että lapsistani kasvaa ulkopilmaihmisiä. Ja olisin ihan valmis olemaan itse kaiket päivät ihan pihalla. Mutta ei se oikein vielä onnistu, pieniä paleltaa, pitää olla syömässä ainakin kolmen tunnin välein, nukkua päikkäreitä sellaisessa rytmissä, että arki sujuu ja kitinää on mahdollisimman vähän. En vain osaa olla asellainen, että mentäis päivät eväillä ja nukuttais milloin vain pikkupätkissä...

On opettelua iloita siitä, että hiihdettiin ainakin 200 metriä syömään eväitä ja kitisten takaisin. Tai että tänään E luisteli ihan itse ilman tukea - ainakin 5 metriä! Olen niin kärsimätön (itseni ja muiden kanssa). Sitä yrittää kannustaa ja iloita edistyksestä mutta takaraivossa ihmettelee oppimisen hitautta. Ja sitä, että miten ne hermot menee pojalla ihan heti. Mistä lie on oppinut, heh... Samasta puusta ollaan. Sitten, kun asia saa kiukuttelun jälkeen hautua omassa rauhassa, tapahtuu seuraavalla kerralla iso edistysaskel. Kun vaan malttaa taas sen seuraavan kerrankin kokeilla.

Pieni retki lentokentälle

 

Olkoon tämä inspiraationa kaikille:

tänä viikonloppuna mennään ulos retkelle.

Ihan mihin vaan, lähellekin, mutta pois arjen reiteiltä.

 

Miten teet yhdellä termospullolla kuumat juomat kolmelle, joista yksi ei voi käyttää lehmänmaitoa eikä kaakaota ja periaatteesta pulloon ei laiteta muuta kuin vettä? Iisii! Yksi pikkupullollinen tosivahvaa maitokaakaota, toiseen riisimaitoa tilkka. Termospulloon kuumaa vettä.
Ja retkellä sitten puolet vahvasta kaakaosta kaadetaan termarin mukiin ja sitten vaan kaikki mukit/pullot täytetään kuumalla vedellä. Näin tulee sopivan lämmintä juomaa heti juotavaksi.
Evääksi ihan ihania mantelipikkuleipiä ja pähkinöitä.

Vihaisten lintujen leikkipuisto

Muutama viikko sitten meillä oli auto päivisin käytössä ja käytiin aamupäiväretkellä Espoon Suurpellossa Angry birds -leikkipuistossa. Nuo linnut ja possut näyttivät lasten mielestä hauskoilta vaikkeivät vielä - onneksi - ole niitä muualla juuri nähneet.

Puisto oli pienoinen pettymys, kun sitä niin suurena ja ihmeellisenä mainostettiin. Reaktion aiheuttajana taisi myös olla se, että lapset olivat vielä liian pieniä päästäkseen kiipeämään telineissä. Vuoden vanhalle V:lle oli vain pieni liukumäki. Melkein kolmivuotias E pääsi vain yhtä kautta ylätasoille. Kaikkein korkein kohta oli hänen mielestään huippu-juttu ja kutsui sitä mökiksi. Harmillisesti "hisseihin" ei noin pieni vielä yltänyt astua. Näyttivät muuten tosi hahuskoilta!

Parasta antia meille oli viereinen "mummorata", samanlainen kuin kotikylän leikkipuistossa. Tutuissa vanhusten tasapainoilun ja liikkumisen ylläpitoa varten suunnitelluissa telineissä nuo mukulat kyllä jaksavat kiipeillä ja pomppia. Niistä löytyy muuten äidillekin monta hyvää tasajalkahyppy, punnerrus- ja leuanvetopaikkaa.

Jäämme odottelemaan natiaisten kasvua ja palaamme puistoon pidempinä ja ilman paksuja sadetamineita.

Onko muuten ihan normaalia, että päiväkotiryhmissä hoitajat kuvaavat puitossa leikkimässä olevia (oman hoitoryhmän) lapsia KOLMELLA iPadilla? Suuren maailman ihmeitä ihmetteli tämä maalainen Suurpellossa.

Kesämuisto

Ihanne

...olisi, jos väri ei olisi taas menossa kohti tätä kalsaa sinistä. Ei ihan vielä. Rakastan talvea, en vain ole valmis ihan vielä.

... olisi, jos mieli ei sinistäisi kuten tuo kuva. Sen torjumiseksi ostin hedelmäalesta hillittömästi vitamiineja. Kaipaan keltaista. Sisäisesti ja ulkoisesti. Huomaan sytyttäneeni keittiöön keltaisen kynttilän.

... olisi, jos talven yli saisi näin paljon kyläilijöitä. Naapurin tytöt harva se päivä. Ihania ovat! Perustan kohta meille nuorisotalon. E:n kummi pikkuisen poikansa kanssa päivällä, toiset kummit ja ystävä illalla. Eilen meillä oli vierailulla 5 japanilaista opettajaa tutustumassa suomalaiseen kotiin. Hymyilemässä kolmatta tuntia.

... olisi, jos tulisi reissattua edes vähän kotikulmilta. Niin, että aina olisi uusi retki jo valmisteltuna, kun edelliseltä palaa.

... olisi, jos saisi talven aikana tutustua uusiin ihmisiin. Inspiroitua ja saada tuoreita ajatuksia. Kohdata. Ystävystyä. "Moi, mä oon Hanna. Kuka sä oot?" Tuuksä meille?"

Muista retkeillä ainakin kerran viikossa

Pikana päädyttiin aamulla miehen mukaan töihin, kyyti aamulla kaupunkiin ja iltapäivällä kotiin ja saldona:

Ratikka-, bussi ja juna-ajeluita.

Brahen leikkikenttä. Oli aamulla ihan typötyhjä ja varjoisa. E:n mielestä puinen iso auto oli mahtava. Sitä ajettiin kauppaan, parkkiin, rantaan... Ukki, kun kuuli leikkipaikastamme, kysyi heti oiko oliko allas vielä siellä, hänen lapsuuden leikkipaikkansa.

Kääretorttu ja maito Töölössä aurinkotrassilla. Torilla kahvilat olivat varjossa.

Töölönlahti. Kanadanhanhia E:lle ja V:lle nenäliina silputtavaksi.

Finlalndiatalo ja japanilaiset lastenihastelijat. "Kawaii!"

Baana. Ja sen kupeen tyhjä leikkikenttä aamupäivällä.

Lounas Salvessa. Hyvä palvelu ja meille herkkuruoka. Kampelaa ja bataattikeittoa.

Hiestun torilta hieno vihreä pikkuauto.

Eksynyt japanilainen Mokonetsijä.

Rantakallioiden huristelua uudella autolla.

Pikainen tapaaminen ukin kanssa rannassa.
Hensingin jäätelötehtaan banaanijätskit Carusellilla sellaisessa hassussa HIV-awareness merkinnnäköisessä parituolissa. Ja autolla huristelua siinäkin.

Imettävän äidin voimasmoothie kirjastoakin hiljaisemmassa Ruohonjuuressa, kun lapset nukkuivat superpitkät päikkärit rattaissa ja mukava pikkukeskustelu hollantilaisen neljän lapsen äidin kanssa.