Mahtava Marseille-saippua

Lisää kirppislöytöjä.

E on innostunut skeittauksesta ja tämän päivän kirppiskierroksella löysin pojalle Vansit ja kaikki suojat. Nyt enää lauta puuttuu.
Osaako joku kertoa, millaisella laudalla kannattaisi 3-vuotiaan aloittaa. Voi kyllä olla, että äippäkin yrittää samalla aloitella ;) Ehkä sitten omalla laudalla.

Pikkususko V sai kannsa omat ekat oikeat tennarit.

Molemmat kengät olivat aika suttuisessa kunnossa ja se taisi painaa löytöjen hinnankin sopiviin lukuihin. Vaan minua ei lika haittaa, sillä äitini on opettanut jo pienenä, millä nämä hommat hoidetaan.

Kaikki kangaskengät, toppatakkien hihansuut ja muut saat mainiosti putsattua LeChat Marseille-saippualla! Kyllä sillä perinteisellä kissasaippuapalalla. Kangas kastellaan ja kynsiharjalla hierotaan kostutetusta saippuapalasta vaahtoa. Harjalla hierotaan pestävää kohtaa ja pian nousee likavaahtoa, joka sitten vain huuhdellaan pois. Toistetaan tarvittaessa. Ihan parasta on, ettei turhia ja voimakkaita kemikaaleja tarvita, tuoksu on ihanan mieto ja kädet jäävät pehmeiksi. Ja halpaakin tuo on, mulla on sama palanen riittänyt jo vuosikausia.

Kannattaa kokeilla!
Niikuin jotakin ihan uutta vaaterintamallakin. Mulla - siis mulla! - on neonvihreät farkut tuliaisin Baleaareilta! Mies sanoi, että noi ainakin löytyy hyvin sun mustasta vaatekaapista :D

Kirppariaarre

Kyllä vaan, meille ei pitänyt tulla enää yhtään lisää Legoja.
Vaan kuinkas kävikään?!
Nämä kaksi laatikollissa huusivat kirpparilla päästä meille. Hintanakin oli vain 20/laatikko. En vain voinut vastustaa ja nyt näitä pörrää jokaisen pesukoneellisen mukana ainakin viikon eteenpäin.

Tavoitteena pelastaa näillä  monenmonta kotipäivää.
Ajattelin pesun jälkeen pakkailla palasia vähän teemoittain, niin rakentaminen helpottuu.

Hedelmä"jätskitikut"

 

Allergioista, vähän niuhosta ja terveellisysintoilijasta äidistä johtuen meillä lapset eivät juuri saa syödä perinteisiä herkkuja.

 

Leivonnaiset on aina itse leivottuja, sopivaa leipää sentään löytyy kaupoista siedettävänä ja valmiina. Rasvaksi olen vähitellen vaihtanut oliiviöljyn ja neitsytkookosöljyn. Maitotuotteet, kun ovat vielä kokeilulistalla, niin voi on pannassa. Kovetettuja kasvirasvoja ja halpoja öljyjä karsastan.

 

Poikani, 3½ v, kuvittelee, että suklaata on vain 70% tai yli, tykkää 86%-suklaastakin.

 

Herkkuina meillä arkisin syödään smoothieita, joissa makeutta tuo banaani ja liotetut taatelit; pähkinöitä, rusinoita, itse tehtyjä vähemmän makeita keksejä ja maitokaakaota.

 

Aiemmin olen tehnyt paljonkin pakastettuja banaaniviipaleita herkkupaloiksi, jäätelöksi surautettuna, smoothieissa... Jos haluaa fiinistellä, voi hedelmät oikein pujottaa jätskitikkuihin tai puoliksi lyhennettyihin jämäköihin paperipilleihin.

 

 

 

Nyt törmäsin netissä pakastettuun kiiviin. Sekin oli oikein hyvää, ehkä maku meni hieman laimeaksi pakkasessa, muttei liian kanssa. Kuorrutukseksi kokeilin vielä 74% suklaata ja neitsytkookosöljyä sulatettuna. 2 osaa suklaata 1 osa öljyä sulatetaan vaikka mikrossa kapeassa mukissa, sekoitetaan hyvin ja annetaan jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Jäiset hedelmät dipataan suklaaseen ja laitetaan takaisin pakkaseen. Kuorrute jähmettyy niin pian kylmän hedelmän pinnalle ,ettei astiaan jää mitään sotkua. Vau! Hyviä tuli, mutta taitavat jäädä äidin syötäväksi, kun hedelmät ovat lasten mielestä liiankin kylmiä. Ei haittaa yhtään minua ;)

 

Varmaan toimisi hyvin pakastemarjojenkin päällä, ananaksen, omenan...

 

Pakastettuja hedelmiä voi myös voidella pähkinävoilla ja sen jälkeen muroissa. Aika herkkuja nekin!

 

 

Paahdetut kikherneet

Olen jo aikaa sitten laittanut Pinterestiin talteen muutaman paahdettujen kikherneiden reseptin.
Paahdetut kikherneet ovat Suomessa hankalasti löydettävää kauppatavaraa, sitä paitsi ne ovat niin edullisia, helppoja ja hyviä tehdä itsekin, että kannattaa kokeilla.

Näihin tulee himo!
Eikä se ole edes huono juttu, kun muistaa herneiden ja papujen ravintoarvot.
Tiesithän muuten,että Finelissä on mainio ruoka-aineiden koostumustietopankki.

Ensimmäiseksi kokeilin tätä reseptiä CupCakeProjektilta.

Paahdetut kikherneet

Huuhdellut tölkki/purkkipavut paahdettiin 225-asteessa alle puoli tuntia.

Alkuperäisen ohjeen mukaan paahtamisen jälkeen herneisiin sekoitetaan
1-2 rkl (kookos)öljyä
1 tl suolaa
½-1 tl kanelia
2 rkl fariinisokeria


Olivat muuten niin hyviä sellaisenaan, ihan pienellä pintasuolalla maustettuna, että söin lasten kanssa koko annoksen kerralla lounaan jälkiruuaksi. Saa nähdä miten noiden pirpanoiden vatsat kestävät vai onko meillä jälkiruuaksi - anopin sanoin - ilmavoimia. Sopisi perinteisesti näin laskiaisen tunnelmaan, heh.

Ens kerralla kokeillaan sitten mausteiden kanssa.
Seuraavaksi kokeilen myös itsekeitetyillä ja pakkasessa käyneillä kikherneillä ja valkoisilla pavuilla näitä reseptejä. Niin ja herneillä! Ja erilaisilla mausteilla: savustetulla paprikajauheella, currylla, wasabia...

Toinen ihanan näköinen ja kokeiluun menevä resepti on toisella lähestymistavalla toteutettu SeeBrookeCookin resepti, jossa maustetut pavut paahdetaan/kuivataan miedommalla lämmöllä.


Hunajapaahdetut kikherneet

Lämmitä uuni 175asteeseen.
Huuhtele purkillinen kikherneitä.
Sekoita niihin
½ tl kanelia
2 tl (oliivi)öljyä
3/4 dl hunajaa
0-½ tl suolaa

Paahda leivinpaperilla 45-60 minuuttia, sekoita ainakin kerran puolivälissä paahtoa.

Hölötysterapiaa

Ihan pimeetä sakkia.
Uusi omatekemä ponnarireikäpipo päässä.
Melkein hyvä.

 Kirjastossa on "tuo tullessas vie mennessäs" -hylly, johon kuka vaan saa tuoda kirjoja muiden iloksi. Syynään tietysti hyllyn joka kerta kirjastolla käydessäni ja melkein aina siitäkin tarttuu jotakin. Kuvaa kyllä luonnettani. Otettava on, kun ilmaiseksi saa! Vaikka koko kirjasto on saman katon alla ja saahan sieltäkin ilmaiseksi. Sovitaan, että se on hyllyn pienempi ja jatkuvasti vaihtuva sekalainen valikoima, joka sinne vetää.

Itse vien hyllyyn kirjoja tämän tästä. Palautuksina mutta myös pois kotoa pölyttymästä. Kaikki viemäni ovat lähteneet aina kiertoon niin pian, etten ole niitä hyllyssä uudelleen nähnyt. Parhaita kirjoja tarjoan aina kirjastolle lahjoituksena. Ottavat niitä todella iloisina ja mielellään vastaan.

Viikonloppuna kädessäni oli hyllystä Mertzi Bergmanin Luovan ajattelun hakusanat (Dialogia 2001). Juuri sopivia lyhyitä tekstejä luettavaksi arjessa ja pieniä tehtäviäkin. Maanantaina illalla hiihdin pimeässä lentokenttää ympäri ja nautin. Ja hölisin. Ajatuksen virtaa, mitään sensuroimatta. Melkein huutaen välillä. Ihan kuin kirjassa luvattiin, ajatusten sanominen ääneen ja vapaa mielikuvien virtaus tuntuvat todella vahvistavan tietoisuutta omista ajatuksista ja ongelmatkin tuntuvat ratkeavan.

Viime viikkoina on ollut vaikeaa iltaisin nukahtaa, sillä olen ajatuksissami sisustanut, karsinut kotia, miettinyt mahdollista uutta uraa, uutta kotia, uutta paikkakuntaa, muutaman sadan tuhannen euron pikkusijoitusta. Ajatellut positiivisesti, luottanut siihen, että jos todella kuvittelee jo omistavansa jotakin, sen myös saa. Se uusi koti on (rahallisesti) lähempänä kuin ennnen mutta edelleen liian kaukana.
Pelaamme aikaa.
Ja lottoa.
En anna vielä periksi.

Ja sen kirjaston vaihtohyllyn satona käsissä pyörii nyt kolme NLP-kirjaa.
Pinterestissä syynään vahvistuksia ajatuksille uusista tulonlähteistä.
Hoidan pikkukuumeisia lapsia.
Kerään rohkeutta.
Näen hyviä asioita.

Hesarin uravalintatestissä ykkösenä oli eräopas.

Joulunauhat talteen

Nuukailua, sanovat toiset. Kierrätystä, sanon minä.

Parhaat pakettilaatikot, kangaspussit ja nauhat ovat kulkeneet vuodesta toiseen äitini ja minun kodin välillä jo yli kymmenen vuotta. Kyllä hymyilyttää, kun tutut paketit näkee kuusen juurella.

Joka joulu kiedon uudelleen käytettävät nauhat murolaatikoista leikkaamilleni pahveille, joihin olen leikannut eri nauhoille sopivan leveät hahlot. Ja teippaan nauhat (nykyisin ihanan helposti uudelleen irtoavalla washi/masking-) teipillä. Nauhat säilyvät suorassa ja pahvit säilyvät litteästi päällekkäin pienessä pahvilaatikossa.

Washiteippiä saa vaikkapa Teippitarhasta :)

Kerhopenkit uudessa käytössä

Tänään meillä pistettiin tuulemaan.
Näin nopea toiminta on meillä varsin harvinaista.

Jo pidemmän aikaa meitä on vaivannut sänkydilemma. Ensinnäkin haluamme säilyttää kotonamme työhuoneen, mikä tarkoittaa sitä, että lapset saavat alkaa nukkua samassa huoneessa. V alkaa pian olla niin innokas sängystänousija, että pinnasängystä on siirryttävä turvallisempaan vaihtoehtoon.
Toisekeen lastenhuone on todella pieni ja hankalan mallinen. Kaapin ja seinän välissä on tasan 80cm rako, johon sängyn pitäisi mahtua mutta koettakaapa löytää noin kapeaa lästensänkyä. Melkein mahdoton tehtävä!

Ajatuksia on pompoteltu jos ja mitä. Kerrossänkyä en halua, koska en halua kiipeillä petaamassa sitä. Aluksi ajattelin laittaa Ikean Expedit 2*4 ja 2*2 hyllyköitä lappeelleen, kaksi peräkkäin. Ne olisivat juuri mahtuneet tuohon väliin. Sitten oli jo ajatuksena purkaa tuo kaappi. Sitten olisi vaan mennyt ihan hyvä lattia kokonaan uusiksi, sillä kaapin alla ei ole parkettia... Lundialipastoista olisi saanut kanssa viritettyä kulmasängyn. Tai olisi voinut vaikka tehdä vanerista kokonaan uuden systeemin.
Jos mieheni olisi innokas DIY-mies. No ei ole.

Tänään sitten hain muutaman kerran jahkailtuani nuo penkit kirpparilta. Olin jo käynyt niitä hipelöimässä ja ajattelin, että jos ne ovat vielä ensikerralla täällä, on ne tarkoitettu meille. Oli.
Putsasin penkit päivällä ja totesin, että kesällä - kun ulkona voi hommailla - ne hiotaan ja mahdollisesti maalataan ainakin osittain. Pari suuvia tarvittiin tukevoittamaan toista penkkiä.

Penkit istahtivat paikalleen oikein hyvin, koko on noin 37*170. Kävin vielä juuri ennen sulkemisaikaa sopivan patjan Ikeasta ja nyt poika nukkuu ekaa yötä uudessa pedissä. Katsotaan aamulla miten uni maitti.

Ja! Tuossa noin 8,5 neliön huoneessa on nyt kaksi lastensänkyä sekä kahden istuttava sohva. Kaikki ovetkin mahtuvat aukeamaan. Tilaihme, sanoisin.

Ovatko nämä perinteiset kerhopenkit muuten Artekin?
Jos jollakin on tai jossain vastaan tulee näihin alapenkkejä, voisin olla kiinnostunut :)

Isin vaatteissa

Hyvää itsenäisyyspäivää, 95-vuotias Suomi-neito!

 

Pikkuneito juhlii isin vanhoissa vaatteissa, jotka äippä on tuunannut. Isin villapaidan kauluksesta ja farkunlahkeista syntyi jo aikaa sitten leveäresorinen hame.

 

Etananpihdit à la maison

 

 

 

Pakastimen sulatustalkoissa alkaa paljastua jos mitäkin hätävararuokaa. LIDLin yrttikotilot eivät nyt erityisemmin säväyttäneet kuin suolaisuudellaan. Mutta saatiinpahan pieni aivopähkinä: millä pidellä tulikuumia etanoita, kun kotona ei ole (eikä tule mitään tällaista kertakäyttövälinettä) etanapihtejä?

 

Teesiivilät toimivat mainiosti ja kotilon sai hyvin  kuorestaan pyömäpuikolla!

 

Toissakesänä alle kaksivuotias E sai Turussa kokinkin tulemaan keittiöstä katsomaan pojan kotilonsyontiä. Kunhan tarjoilija oli ensin uskonut, että hänelle halusimme niitä tilata. Nykyisin ennakkoluulot jo vaikuttavat huomattavasti ruokavalintoihin. 

Autorata 2.0

Mahtavat valikoimat teippejä täällä!

Kuten jo synttäripostauksista saattaoi huomata, mulle on taas iskenyt teippailuvimma. Ja muruseni E myös osaa käyttää taidokkaasti sitä hyväkseen. Mahtavaa!

Mummini vanha kukkapöytä on meillä olkkarissa lasten pöytänä. Siihen(kin) teipattiin autorata. E suunnitteli ja minä sain suihkia washi-teippiä kiinni. V puolestaan nyhertelee teippejä aina silmäin välttäessä irti. Sama oli työjärjestys robottejakin tehdessämme.

Tuo pöytä on saanut lähtötuomion jo ties kuinka monta kertaa. Mummiltani, meiltäkin kulman lohjettua, meiltä E:n rouhittua naskalihampaillaan kaikki reunat... Mutta tuossa se vaan pönöttää!

Ja nuo penkit! Vaneriset valkoisiksi maalatut laatikot, jotka äidin setä on tehnyt äidille tämän muuttaessa nuorena tyttönä Helsinkiin. Ovat olleet äitillä, tädilläni, taas äidilläni,  nyt meillä. Ja jokainen on kuulemma meinannut niistä luopua. Mutta aina vaan ovat laatikot löytäneet paikkansa: hyllyinä olkkarissa, vaatehuoneessa, lastenhuoneessa, pöytinä, kukkatolppina, pöydänjalkoina, penkkeinä, kenkätelineinä, maalaustelineinä... Ennen lasten synttäripöydän penkeiksi pääsyä olivat laatikot taas kerran eteisessä odottamassa viimeistä tuomiotaan.

Olisi kai jo aika antaa laatikoille arvoisensa käsittely. Hioa hellästi, maalata taas sieviksi ja laittaa sinälle.

Soodataidetta

Melkein kolmivuotiaan keskittymiskyky on niin tuulella käyvää!
Eilen jumpassa mentiin rasvatun salaman lailla, eikä tämä jumpan melkein vanhin lapsi jaksanut keskittyä joulujuhlaohjelman harjoitteluun varttia pidempään (ei kyllä tämä mutsikaan, kun ei edes sinne juhlaan olla menossa). Nuoremmat olivat ihan liekeissä...

Tänään taas huomasin, että oltiin lueskeltu melkein puolitoista tuntia olkkarin lattialla ilman mitään kiirettä minnekään.

Soodataiteen parissa poika olisi vaikka kuinka kauan. Jostakin netin syövereistä löysin idean laittaa laakealle lautaselle ruokasoodaa, jonka päälle tiputellaan pipeteillä karamelliväreillä värjättyä laimennettua etikkaa. Mahtikuohut!

Pipettejä saa ostaa apteekista, meillä olivat ihan kokonaista 6 senttiä kappale! Taiteilu kannattaa tehdä  liesituulettimen alla, niin etikka ei käryä niin paljon. Taidetuokion jälkeen kannattaa antaa liuoksen laskea tunnin pari tasaisella alustalla. Sitten etikkaveden voi kaataa pois. Sooda kuivaa astiassa muutamassa tunnissa ja toimii uudelleen ainakin kolme kertaa. Sen enempää ei vielä olla ehditty kokeilla.

Kotitekoiset sormivärit

Saimme tänään kunnian juhlia naapurin kolmivuotiasta.
E:n suurin huoli juhliin lähtiessämme oli, olisiko naapurin pojilla leikkiautoja.
Yllätys, yllätys! Olihan niitä, joten juhlat olivat menestys :)

Sankari sai meiltä itsetehdyt sormivärit.
Kokeilimme itsekin niitä vähän purkittamisen yhteydessä.
Mukavan limaista maalia mutta tuskin sellaista, joka sietäisi kuivattelua ja säilytystä.
Veikkaan, että nämä värit toimisivat hyvin myös kylvyssä lasista suihkuseinää jai vaaleaa kylpyammetta vasten.

Netin sopukoista olen joskus kirjannut itselleni reseptin:
Lämmitä kattilassa koko ajan sekoittaen
5 dl vettä
1 1/4 dl maissitärkelysjauhoja (Maizenaa)
3 rkl sokeria
1 tl suolaa.
Kun seos sakenee ja pulpahtaa kerran, se on valmista.
Anna jäähtyä. Jaa pieniin kulhoihin ja värjää karamelliväreillä.
Purkita.

Tästä reseptistä tulee neljä pientä pilttipurkillista maalia.
Lahjaksi, kun menivät niin oikein panostin ja spreijasin purkkien kannetkin mustiksi.
Kannattaa tehdä maalia sen verran kuin kerralla tarvitsee, sillä tuo koktail taitaa olla ihan hyvä kasvualusta kaikille pikkukivalle.

Jos ehdit ennen tilhiä

Tilhet lentävät väräjävinä parvina kuin heinäsirkat ahmimassa kaikki pihlajanmarjat. Nyt on kiire, jos mielit tehdä herkullisen syksyisiä pihlajanmarjanauhoja!

Aika pienelle sitä voi uskoa käteen neulan ja karhunlankaa, jossa päähän on pujotettu yksi marja solmun sisään. Näin hienon nauhan E teki ojasta löydetyn pohjattoman kynttiläpannun koristeeksi.

Yksi pitkä nauha meillä on kuivumassa sisällä, katsotaan saadaanko muhjua vai rapsakat helmet.



 

Maailman helpoin syyskranssi

Tällaisen pikakranssin osaa pienempikin tallaaja tehdä ihan itse.

Leikkaa sopiva pätkä tuhtia raitalankaa ja tee toiseen päähän silmukka, ettei lehdet pääse karkaamaan. Sitten alle metrinen saa kulkea pitkin pihoja ja kerätä syksyn lehtiä rautalankaan. Märät ja kohmeisetkin lehdet käy ihan hyvin, sormetkin muuttuvat lopulta sellaisiksi...

Sitten äiti kerää rautalangan täyteen ja solmii rautalangan perinteiseksi pyöreäksi kranssiksi tai tuollaiseksi kaareksi. Kuivuessaan lehdet rusehtuvat ja käpristyvät ihan mukavan näköisiksi.

Thank god for Washi tape

Juuri mikään ei ole niin harmittavaa kuin liian kirkas kellonvalo, kun yrittää nukkua. Tämä mama pelasti kaksi yötä Pariisissa ottamalla washi-teipin mukaan ja kliistraamalla sitä useamman kellon mikron kellon päälle.

Good neighbor

 

 

 Aivan mahtavia päiviä olemme viettäneet ulkona vaikka tuuli täällä entisellä pellolla on hyytävä. Eilen saatiin hakea omenoita naapurin ison omakotitalon pihalta. Samalla kokeiltiin täällä pohjolan savannilla seepraratsastusta! Vain pihasta löytyneitä pikkuautot olivat suurempi hitti.

 

V maisteli omenoita ja riipi omin pikkukätösin pensaasta punaherukoita, suurinta herkkuaan. Niitäkin otettiin vähän mukaan. Tällä hetkellä miisan syöminen on niin huonoa, että ruoka menee äidin lusikalla vain, jos samalla saa napostella vaikka nyt sitten viinimarjoja. En edes halua ajatella niitä makujen ilotulituksia, joita papupata ja viinimarjat yhdessä luovat!

 

Aivan ihanaa, että on näiden naapuriemma kaltaisia ihmisiä! "Menkää vaan sinne pihaan leikkimään. Ottakaa vaan omenoita, juujuu ja marjoja kanssa! Ei meidän lapset siellä enää leiki."

 

 

 

 

 



Pakettilaatikkotuning II

Nuukailu jatkukoon!

Blogimutsilta toukokuussa saatu pakettilaatikko sai toisen elämän joka paikkaan kannettavana salkkuna, varikkotyöpöytänä, työkalupakkina ja vaikka minä. Kun kulmat repesivät, tehtiin laatikkoon vielä teipeillä teitä ja ajeltiin varmaan tunti. Lopulta teiden ympärille syntyi piirtämällä ja kynällä rei'ittämällä vielä kokonainen dioraama. Kolmannen tulemisensa jälkeen laatikko pääsi siniseen pahvilaatikkotaivaaseen.

 

8 euroa

Ehkä paras löytö aikoihin! Joku oli todella laittanut hyvän kiertämään ja myi kesäkirpparilla kolmen ison karkkilaatikollisen verran pikku-Legoja 8 eurolla. Pesin kolme pyykkipussillista, kuivatin ja nyt niitä on sortattu kolmen hengen voimin muutama päivä. Ja herätetty E:ssä se rakentamisvimma, jonka hän on geeneissään saanut meiltä molemmilta. Kun natiainen laitetaan nukkumaan, jatkavat vanhemmat puolilleöin. Autuus!

Turun seikkailupuisto

Alkuviikon yöretki Turun suunnalle oli menestys!

Kaupungissa emme juuri muualle ehtineetkään kuin Kupittaan seikkailupuistoon. Todella hieno puisto aivan keskustan kupeessa. Omat alueet eri-ikäisille, paljon vesileikkimahdollisuuksia, pajoja, tapahtumia... Puistossa on vielä maauimala, kokeillusti ihan hyvä lounasravintola (lapsille puoliannokset puoleen hintaan), lintutarha ja näin kesäaikaan myös maksullisia juttuja kuten pomppulinnoja. Pelkän puiston takia voisin ajaa päiväretkelle puolentoista tunnin päähän.

Puiston vieressä liikuntakeskuksessa pidetään nyt kesällä sunnuntaisin ilmaista liikunnan Kesäimemaata alle 12-vuotiaille ja talvella toiminta siirtyy sisätiloihin urheiluhalliin.

Vau!