Uusiutuvaa energiaa

E: Äiti, kato! Tässä katolla on aurinkopaneelit. Sellaiset, kun siinä tsasounassa, mitä ne rakanetaa.
Ä: Okei (oho!). Mitäs niillä tehdään?
E: Niillä saadaan tähän taloon energiaa ja lämmintä vettä. Sillä tän majakan valo palaa.
Ä: !?!?! Joo-o. Niin. Mitäs muuta sä siihen rakennat?
E: Tässä on tuulivoimala.
Ä: !?!?! Aha!
E: Sillä saadaan tänne sisään tuulta.

Kaveri on 3½! Sukunsa miehiä... ja onhan ekohippi äiti ja pikkusiskon kummitätikin ylpeitä :)

On se Legoilla rakentaminen kyllä V:stakin ihan sikamakeeta. Meillä taitaa pian mennä Duplot jo myyntiin, kun pikkulegot pysyy jo niin hyvin kummankin hyppysissä.

Mutta aivan varmasti paras uusiutuvan energian lähde olisi kyllä nuo tenavat! Mistä sitä virtaa vaan riittää ja riittää? Tavallaan se tarttuu äitiinkin ja välillä uuvuttaa ihan. Eilen menin nukkumaan jo kun mies kylvetti lapsia. En huomannut kenenkään nukkumaanmenoa ja kun heräsin, oli mies jo lähtenyt työmatkalle. Taisi tulla tarpeeseen tuo 10 tuntia.

Kiukku

Kiukku tulee ja kovaa.
Viipyy puolikin tuntia niin, että muilla saisi olla korvatulpat.
Aina syyksi on lopulta selvinnyt nälkä.
Huutava nälkä.

Velipojalla oli samanlainen vaihe noin puolitoistavuotiaana.
Niinkova nälkä, ettei voi kuin huutaa.
Ensimmäinen ruuanpala pitää saada suuhun väkisin.

Ihana naapurini taisi nähdä tarpeen silmistäni.
Tarjoutui tekemään minulle tunnin rentoutuksen.
Sitä odotellessa.

Ihminen on hyvä.

3 Elleä

Mitä silloin tehdään, kun ei jaksa pukea kolmatta kertaa päivässä ulos ja pirpanat meinaavat hyppiä seinille?

Ajattelin antaa riehumisen mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Otin pinon kirjaston poistomyynnistä ostettuja Ranskan Ellejä ja heittäytyä sohvalle niiden kanssa.

Joo, sekunniksi.
Onneksi muistin temppujumpassakerran kaikki valloittaneen tempun:
revitään sivut lehdistä, tehdään tolloja ja katsotaan, mitä tapahtuu.

Lapset tekivät sohvalaivasta heitellen tolloista meren.

Uivat siinä. Sukelsivat.

Möyrivät, potkivat, heittelivät koreja köysitikkaiden pienojen väleistä.

Hyppivät ja olivat iloisia vielä kerätessään tollot roskikseen huijauksella "mahtuukohan nämä kaikki tähän ämpäriin?".

Suosittelen lämpimästi!

Kerhopäivä

E's Hamutaro bento box: a sandwich, heart apple, peanuts and a xylitol in a box :)

Miehen 3. työmatkapäivä
E:n kerhopäivä
Ihan liian kylmä hiihtämiseen, vain 5 km V Chariotissaan
Liikaa herkkuja tänäänkin
Höyhenet pöllyten vitsojen askartelua
Hilluvat tenavat
Yksi lasten meisseli niin syvällä nenässä, että veri tirskui
Mielettömän hyvää päivällistä, joka E:n mielestä näytti lepakolta
Hiihtoretki puistossa tenavien kanssa
Ihanat Duplo-junaleikit
Nukahtaminen nukutuspuuhissa

Ihan jees, siis  :)

***

J is out on business trip for the 3rd day
E's club in the morning
Too cold for skiing more than 5 km while pulling V on her Chariot
Too much sweets
Crafts session with feathers turned messier than I imagined
Rowdy kids
A kids' wrench so far up E's nose that we witnessed some severe blooding
A wonderful supper that E said looked like a bat
Skiing in the park with the kids
Playing train with Duplos

All on all a good day
Fell asleep while putting kids to bed
 

Aamupusu sairasvuoteella

V saa aamupusun herättyään ikkunan raossa kurkunpääntulehduksessa vietetyn yön päälle.
Kasvaisipa heistä toisilleen kaikista tärkeimmät.
***
A morning kiss for the little sis having the flu.
I wish they will become the dearest for each other.

Aamutyyli ikkunanraossa vietetyn yön päälle. Yöllä pakkasta oli -20 astetta.
***
Waking up having spent the last night in front of an open window to help breathing. The temperatures plummeted to -20 during that night.

Rakastan pakkasessa nukkumista, mutta kun vierellä on pikkuinen sairastaja, tilanne on toinen. Huolestutti miten V pysyy lämpimänä, kun ei suostunut pitämään käsiään untuvatäkin alla.
***
Had I not had the sick kid beside me, I would have loved sleeping in the freezing cold.
Now I worried about her getting cold, she wouldn't keep her hands under the down blanket.

Nyt sairastamisvuorossa.
***
This guy is getting the cold now.

Tähän lösähdin

Huomenna meillä on asuntonäyttö.
Jännään tuleeko ketään tuon lumimyräkän päälle.

Perjantaina vietiin mies työmatkalle ja siitä lähtien olen siivonnut, järjestänyt, putsannut, vienyt tavaraa varastoon, roskiin... Ja koko ajan näkee jotakin mitä pitäisi vielä tehdä ennen näyttöä. Hyvä, etten jo lähtenyt maalikaupoille. Melkein jo heitin puoli vaatekaapillista vaatteita pois. Mä niin haluaisin saada tämän myytyä, että voitais saada sellainen koti, jossa olisi meille aika lailla kaikki.
Uusia tuulia kaipailee tämä.

Onneksi välissä on käyty kyläilemässä ja sain ihanan naapurin isukin hoitamaan lapsia, että pääsin vetämään jumpat tänään. Ja näytön jälkeen meillä on taas ihana kyläpaikka tiedossa, muuten varmaan vain makaisin tajuttomana loppupäivän.

Down with a sickness

Meillä sairastetaan.
Minä olen pahimmassa räkätaudissa.
Lapset sinnepäin.

Meillä on ollut oikeastaan tänään aika ihana kotipäivä.
Pesty neljä koneellista pyykkiä, vaihdettu kaikkien lakanat.
Otettu ikkunan läpi aurinkokylpyjä.
Askarreltu.

Niin ja tuo eka kuva on kyllä ihan hämäystä ja lavastettu.
Todellisuus näkyy alla.

Tahinia+hunajaa=tuplatahmeaa ihanaa

Mitä sinä syöt silloin, kun ulkonaa sataa vettä ja olisi ihan täydellinen lumilinnan rakennuskeli mutta pitää olla sisällä sairastamassa? Olisin niin mielelläni ulkona kastelemassa lapasparin toisensa perään ja vaivaamassa pihan lumikasasta lumilinnoitusta. Vaan minkäs teet. Herra lämpöpatteri hourii tuolla päiväunen seasta.

Ottaa huomattavasti vähemmän kupoliin, kun lasten nukahdettua ensin tekee Crossfit Mamasin päivän treenin ja sitten namittelee luomutahinilla ja tuttavan omien mehiläisten hunajalla. Suoraan purkista: puoli lusikallista toista tahmeaa alle ja loppulusikallinen toista herkkua päälle. A match made in Heaven, let me say! Kiitos vaan, ihana Kyproksen tätini, joka minulle tämän paheen opetit :)

Hunajaa olen taas vasta alkamassa käyttää. Nyt uskallan, kun V on jo reilusti yli vuoden. Sen verran ole lapsibotulismia pelännyt, etten ole itsekään paljoa hunajaan koskenut. Hassua, miten joitain riskejä ottaa niin tosissaan ja toisista ei ole moksiskaan.

Hunajasta mulla on tulossa aika kivoja juttuja vielä pikapuoliin. Kaikki siitepölyallergiset, olkaa kuulolla. Jotakin saattaa olla luvassa masuvaivaisillekin.

7%

Mulla on taas joku maaninen itseniparannuskausi - siis tammikuu. Kirjastossa mukaan tuli self-help kirjallisuutta ja löysin jo uuden kodinkin. Lukemaani kirjallisuuten pohjautuen nyt ajattelen, että jo asun talossa ja annan huomenna rahaa universumin kiertoon saadakseni sitä itsellenikin 500kilorahaa - ostan siis arvan, lottoankin. Ja voitan! Ja sitten tämä kotirouva tekee sellaisen tarjouksen, että välittäjä hihkuu palkkiotaan!

 

Seuraavan kopioin kaverin Facebook-postauksesta. Inspiraatioksi.

 

 

This is something we should all read at least once a week!!!!! Make sure you read to the end!!!!!!
Written by Regina Brett, 90 years old, of the Plain Dealer, Cleveland, Ohio.
... 

 

 "To celebrate growing older, I once wrote the 42 lessons life taught me. It is the most requested column I've ever written.

My odometer rolled over to 90 in August, so here is the column once more:

1. Life isn't fair, but it's still good.

2. When in doubt, just take the next small step.

3. Life is too short – enjoy it.

4. Your job won't take care of you when you are sick. Your friends and family will.

5. Pay off your credit cards every month.

6. You don't have to win every argument. Stay true to yourself.

7. Cry with someone. It's more healing than crying alone.

8. Save for retirement starting with your first pay check.

9. When it comes to chocolate, resistance is futile. (=turhaa, suom.)

10. Make peace with your past so it won't screw up the present.

11. It's OK to let your children see you cry.
 
12. Don't compare your life to others. You have no idea what their journey is all about.

13. If a relationship has to be a secret, you shouldn't be in it...

14 Take a deep breath. It calms the mind.

15. Get rid of anything that isn't useful. Clutter weighs you down in many ways.

16. Whatever doesn't kill you really does make you stronger.

17. It's never too late to be happy. But it’s all up to you and no one else.

18. When it comes to going after what you love in life, don't take no for an answer.

19. Burn the candles, use the nice sheets, wear the fancy lingerie. Don't save it for a special occasion.

      Today is special.

20. Over prepare, then go with the flow.

21. Be eccentric now. Don't wait for old age to wear purple.

22. The most important sex organ is the brain.

23. No one is in charge of your happiness but you.

24. Frame every so-called disaster with these words 'In five years, will this matter?'

25. Always choose life.

26. Forgive but don’t forget.

27. What other people think of you is none of your business.

28. Time heals almost everything. Give time time.

29. However good or bad a situation is, it will change.

30. Don't take yourself so seriously. No one else does..

31. Believe in miracles.

32. Don't audit life. Show up and make the most of it now.

33. Growing old beats the alternative -- dying young.

34. Your children get only one childhood.

35. All that truly matters in the end is that you loved.

36. Get outside every day. Miracles are waiting everywhere.

37. If we all threw our problems in a pile and saw everyone else's, we'd grab ours back.

38. Envy is a waste of time. Accept what you already have not what you need.

39. The best is yet to come...

40. No matter how you feel, get up, dress up and show up.

41. Yield.

42. Life isn't tied with a bow, but it's still a gift."

Its estimated 93% won't forward this. If you are one of the 7% who will, forward this with the title '7%'.

I'm in the 7%. Friends are the family that we choose

Älä kiusaa

Älä kiusaa

Isot ihmiset ymmärtäkäähän,

voi pientäkin joskus ottaa päähän.

Voi lastakin väsyttää päivän työ,

ja häneltäkin huonosti mennä yö.

...

Voi raivari tulla ja palaa roppu

kun aina on kamala hoppu.

Ei murheet ole vain isojen alaa,

voi pikkuiseltakin pinna palaa.

Voi harmeja sattua aamusta asti,

niin että keljuttaa kamalasti.

Voi äiti huutaa ja ymmärtää väärin,

voi isäkin siepata ylenmäärin.

Voi päivä mennä pipariksi,

niin että on pantava ranttaliksi.

Siis: Koettakaa ottaa lapsenne lukuun,

kun kuulutte samaan heimoon ja sukuun,

ei aina paista ja ole kesä,

eikä kotikaan ole vain kilttien pesä.

Jos paha päivä on sulla ja mulla

niin annetaan kiukkujen tulla,

niin ei aina vallitse riita ja känä

ja pysytään muutenkin terveempänä!

 

 

 

"tuntemattoman" riimitys, jonka lainasin kaverin FB-päivityksestä.
Sopii tähän päivään monessa suhteessa.



Lyhyesti:
kitinää, väkinää, paiskomista, tönimistä, isottelua, uhomaista, pissaa lattialla, oksennusta tuulikaapissa jo ennen yhdeksää.

Haastavinta, kun se huono päivä sattuu äidille ja pojalle yhtä aikaa.

Aurinkopäiviä odotellessa.

 

Takauma - Kukkia ja rekkamiehiä

Löysin bloggerin luonnoksista tekstin ja kuvan syyskesältä.

"Käytiin viikolla taas kosteikolla pienellä eväsretkellä. Etsimässä sammakoita, kastelemassa luonnonkukkia, tutkimassa miten osmankäämit poksahtaa, kelluu, maistuu. Palatessa jäätiin katsomaan rekkahommia. Kotiin päästiin sillä verukkeella, että rekkamiehetkin lähtivät lounaalle. Heilläkin kuulemma oli makaronilaatikkoa."

Tänään E:n mentyä kerhoon pääsin kärrylenkille kuurasta kimmeltävään metsään. Jokainen kimallus levensi hymyä huulilla.

"Haluaisin niin vielä säästää E:n parilta isompien lasten jutulta. "Mä oon jo viis. Paljon sä oot?" En ymmärrä mikä siinä niin minua ärsyttää! Mutta ärsyttää. Joskus vastaan jollekin elvistelijälle, että E on vielä niin nuori, ettei sillä ole väliä. Kun eihän sillä ole. Ja toinen on tämä sukupuoliroolitettu maailmamme. Meillä E pitää pinniä, oikein Hello Kittyä vaikka siitä kissasta en muuten perustakaan, ja kerää kukkia, ja saa tulla isona äidiksi, niin kuin haluaa, että voi sitten imettää omaa vauvaa.
Niin."

Ensi viikolla E täyttää kolme. Silloin kolme vuotta sitten olin jo paineissani sairaalassa "eristyksissä" odottelemassa sitä päivää, kun synnytys käynnistettäisiin. Samalla muru vaan laihtui vatsassani.

Nyt se omenaposki tuossa vieressä kertoo minun olevan vasikkansa ja haluaa imettää minua. Eikä vieläkään ole onneksi tuota ikäkäsitystä suuremmin sisäistänyt ja tykkää Salamas McQueenista ja Hello Kittystä ritirinnan.

Valaistus

E on viimeaikoina taas alkanut saada kunnon raivareita. Puoli tuntia itkupotkua on ihan normihommaa, joskus useammankin kerran päivässä tai pidempään. Tilanteet liittyvät joko nälkään (haluan-enhalua jotakin, joka vaihtuu, eikä itsekään lopulta tiedä mitä halutaan tai sitten ei, yleensä aamulla heti herättyä), pissahätään (jota ei ole vaikka samaan aikaan pissa jo valuu) tai muutokseen (uloslähtöön, sisääntuloon, mummulasta kotiin lähtöön, ukin lähtöön tai vaihtoehtoisesti tuloon).

Niin ja mustasukkaisuus saa tietysti kanssa raivon nousemaan. Nyt vuoden iässä myös V on alkanut mustiskäytöksen ja pitää puolensa. Muutaman kerran olen tänäänkin kieltänyt ottamasta kädestä, tönimästä, roikkumasta toisessa...

Tänään tapahtui käänne. E osasi itse artikuloida ja kertoa illalla, mistä päivän raivari johtui. Häntä harmitti, kun ukki lähti kotiin. Ja sitten lentelivät palikat päin ja äitiä uhattiin potkia. Rauhottumisen jälkeen taas syliteltiin ja pyydettiin anteeksi, juteltiin ja laitettiin ekoapina kapaloon äidin huiviin. Otti kultaseni vielä itse puheeksi kimmastumisen ja sen syyn. Mun kulta!

Koetetaan pitää hyvänä, silitellä ja antaa aikaa mutta voi että välillä mennään vaan jäähylle ja pikana. Tää äitikin sais mennä välillä. Ihan mahdotonta pysyä viileän tyynenä, kun toinen raivoaa!


 

Sukuvika

 

 

Olen niin onnellinen.

 

Viimeisen vuorokauden aikana on käyty päivystyksessä kolmesti, kerran Lohjalla, kaksi Lastenklinikalla. Olemme saaneet valtavan hyvää ja huomaavaista hoitoa. Lastenklinikalle eilen illalla mennessä meitä odotti ovella jo sairaanhoitaja ja lastenkirurgi. Ne, jotka ovat tienneet kyvyttömyytensä hoitaa tilannetta ovat auliisti siirtäneet vastuun niille, joilla erikoisosaamista on. Laskeskelin, että olemme saaneet hoitoa ja konsultaatiota ainakin yhdeltä yleislääkäriltä, kahdelta lastenkirurgilta, lastenlääkäriltä ja -harjoittelijalta, kahdelta käsikirurgilta, neljältä mahtavalta hoitajalta ja yhdeltä harjoittelijalta.

 

 Eilen mies leikkasi lapsen kynsiä ja huomasi sormen olevan ihan vinksallaan vaan ei kipeä. Sairaalaan vaan ja hoitoputkeen. Koko ajan päässä takoi, että missä vaiheessa tuo sormi on tuohon kuntoon mennyt. Samaa kyseli jokainen hoitohenkilökunnan jäsen.

En tiennyt.

*Joo, kohta on lastensuojelu ovella.*

Sata tilannetta päivänaikana, jolloin tuo on voinut mennä. Kyllähän se tyttö itkaisi silloin ja silloin. Tippui kylpyammeesta, sai veljeltään mitäkuuluu, ovi aukesi sormille, äiti kolhaisi keittiössä taakse kontannutta, lapasia laittaessa se Muru kiihtyi ihan oudosti.

Voi per****! Pitäiskö mun tietää?

 

Yksi lääkäri ja yksi hoitaja huoneessa.

Eilen meidät lähetettiin kotiin sormi lastassa, paikalleenlaittoyritysten jäkeen edelleen poissa paikoiltaan. Kuulemma murtunut ja sijoiltaan ja tänään aamulla oli tarkoitus nukuttaa ja laittaa paikoilleen.

Maha tyhjänä.

 

Aamulla oli eri ääni kellossa.

"Milloin tämä meni? Mitä tapahtui?"

 Kolmelta taholta samat kysymykset.

*Lastensuojelu koputtaa jo!* 

Kaksi lääkäriä ka yksi hoitajaharjoittelija huoneessa.

"Odottakaa tuolla, pyydämme lisää konsultaatioita."

 

Kolme lääkäriä ja yksi hoitajaharjoittelija huoneessa.

"Milloin siis huomasit?"

*Lastensuojeluuuuu!*

"Voisitko riisua vielä lapsen, niin tarkastetaan vielä lisää?"

*Ei hitto!*

 

"Niin, katsopas tätä röntgenkuvaa... Täällä on tällaista luiden liikakasvua."

Niin siis samaa kuin miehelläni sormissa! Sukuvika!

Lääkärit näyttivät kuvasta kolme kohtaa, itse löysin vielä yhden kohdan lisää.

Vielä konsultaatiosoitto neljännelle lääkärille.

 

Leikataan ehkä myöhemmin, jos suurta toiminnallista tai esteettistä vaivaa. Vielä aika käsikirurgille myöhemmin. Seuraillaan kotona, harjoiteltiin tunnustelemista.

 

Miksi me ei tajuttu? Kotona katselin valokuvia kesältä. Kyllä se on kiero ollut jo vähän aikaa mutta on kai mennyt sijoiltaan ihan vasta. Ainakin vielä viikko sitten, kun leikkasin kysiä, taipui sormi vielä normisti.

 

Paska mutsi, ei ole huomannut, että tytön sormet ovat kasvaneet kieroon jo ties kuinka kauan.

 

Onneksi ei mitään vakavaa!

 

 

 

Jee-jee

Riiviö <3

 

 

Pikkulyyli huutelee ensin iltakympin aikaan kitapurjeet levällään. Juuri, kun olin saanut pään tyynyyn. Kun mikään muu ei auttanut, töötättiin särkylääkkeet samoisista purjeista. Nyt puolenyön jäkeen mirkku sitten huutaa "jee-jee" ja pelaa palloa.

Olen jo siivonnut kylppärin peilikaapin ja lakannut varpaankynnet syksyn muotivärillä "Sofi Oksanen". Yleensä kynsilakka on ollut kevään merkki. Ei ole pariin kesään tullut lakattua mutta nyt tuli sopiva iltahetki sitten sillekin. Harvinaisen vaikeaa saada kynsiä siistiksi kuivaksi, kun vuotias yrittää koko ajan "poimia" ihania kynsiä.

Taivaan tuuliin

 

Tölsö

Viikonlopun reissu etelänaapuriin vedettiin läpi räkä poskella sateessa ja paisteessa.

Onneksi meillä oli iso hotellihuone ja telkkari!

Ihmettä kylliksi :)

Ihanne

...olisi, jos väri ei olisi taas menossa kohti tätä kalsaa sinistä. Ei ihan vielä. Rakastan talvea, en vain ole valmis ihan vielä.

... olisi, jos mieli ei sinistäisi kuten tuo kuva. Sen torjumiseksi ostin hedelmäalesta hillittömästi vitamiineja. Kaipaan keltaista. Sisäisesti ja ulkoisesti. Huomaan sytyttäneeni keittiöön keltaisen kynttilän.

... olisi, jos talven yli saisi näin paljon kyläilijöitä. Naapurin tytöt harva se päivä. Ihania ovat! Perustan kohta meille nuorisotalon. E:n kummi pikkuisen poikansa kanssa päivällä, toiset kummit ja ystävä illalla. Eilen meillä oli vierailulla 5 japanilaista opettajaa tutustumassa suomalaiseen kotiin. Hymyilemässä kolmatta tuntia.

... olisi, jos tulisi reissattua edes vähän kotikulmilta. Niin, että aina olisi uusi retki jo valmisteltuna, kun edelliseltä palaa.

... olisi, jos saisi talven aikana tutustua uusiin ihmisiin. Inspiroitua ja saada tuoreita ajatuksia. Kohdata. Ystävystyä. "Moi, mä oon Hanna. Kuka sä oot?" Tuuksä meille?"

Ja minä kävin vain vessassa

Minttu-kirjasta tuttua.

Eteisessä oli odottamassa kassillinen pulloja kauppaan palautettavaksi sekä pakatut ulkoleikkitarvikkeet. Pyörä siististi pystyssä.

Kuka lie unohtanut välioven auki...

Hyvää huomenta!

Pari yötä on meillä mennyt ihan harakoille. Iltaisin jaksan (vielä) olla optimisti. Ehkä tänä yönä nukutaan hyvin. Ehkä aamulla ei väsytä enää.

Tänään väsyttää.

Onneksi kaapissa on Hopottajien kautta testattavaksi saatua God Morgon Bifido mehua.
Juuri tälaisina aamuina sitä kaipaa jotakin tavallisesta poikkeavaa nostetta ja tässä sitä on!
Täysmehua ja vielä maitohappobakteerit kaupan päälle. Meillä ei ole tapana juoda mehuja mutta tätä voisin kyllä ostaa jatkossakin. Omppomehu on ihanan itsepuristetun makuista. Sellaista, jota englanniksi sanoittais pilviseksi. Tuo mieleen sen syksyisen pimeän illan vuosien takaa, kun vietiin omenoita puristamolle äidin kanssa. Paitsi, että se mehu olis ehkä kaivannut makeutusta. Tämä on ihanan pehmeää näin.

Pyöräytin samasta mehusta tuolle valvottajallekin puuron. Eli lykkäsin mehun sekaan vauvojen riisipuurojauhetta ja sekoitin. Jospa nuo maitohappobakteerit auttaisivat siihenkin, mikä ikinä meitä valvottaa. Kyllä upposi!

Miehen lähetin ennen aamuviittä nukkumaan anoppilaan. Parempi, että edes joku nukkuu muutaman tunnin hyvin. Kävin eilen itsekin nukkumassa parin tunnin päiväunet tyhjässä talossa. Näin unia ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Olisi ehkä syytä useamminkin päästä nukkumaan niin, ettei alitajuisesti kuuntele lasten liikkeitä. Sitten mekin voitais joskus istua näin aamupälapöydässä. Heh!

Kokovartalotaidetta

Sen piti olla ihan siisti pikamaalaus.
Sormiväriä pussiin ja tiukasti kiinni.
(Kannattaa muuten lisätä sekaan vähän vettä, niin väri on helpommin työstettävää pussin sisällä.)
Siitä päältä vain sekaisin.
Sekaisin olin minä.
Seuraavaksi truutattiin "maalattu" sörsseli isolle paperille ja pojalle pensselit käsiin. Tässä vaiheessa oli vielä vaatteet päällä.
Kohta maalissa olikin sitten aivan kaikki. Kaikki.
Vielä suihkun, sadepyöräilyn ja iltakylvyn päälle punatukalla on vihreitä raitoja, maha näyttää olevan täynnä "vanhoja mustelmia" ja sormien väleissä on vihreät sammankonräpylät.
Joo, on vesiliukoista.

Mutta tuli ihan käsittämättömän hieno maalaus!