Pussillinen roskia päivässä

 

Käytiin kävellen kaupassa, ihan se muutama sata metriä.

Mennessä matka hujahti, kun leikittiin puistossa roskaetsiviä.

Ei tosin paljoa tarttenut etsiä :(

Säiden lämmettyä ihmiset viihtyvät puistossa, mikä on ihanaa.

Roskansa saisivat kuitenkin opetella viemään mennessään.

Ei riitä meille roska päivässä, pussillinen paremminkin.

 

 

Takaisin jaksettiin sitten jätskin ja kukkien keräämisen voimin.

Tänään kylvyssä oli aurinkorasvan, mehujään ja hiekan ruskettamia tahmatassuja.

 

Vesirokko

 

Meillä sairastetaan paraikaa vesirokkoa. Haettiin se kavereilta pari viikkoa sitten. Pojat siellä painivat ilman paitaa ja tulos oli toivottu.

 

V on aivan näpyillä, kasvoissa varmaan sata, silmäluomissakin ainakin 6. Unet sen mukaisia mutta kokonaisuutena tilanne ei ole niin paha kuin kuvittelin. Zyrteciä, apteekin vesirokkorasvaa ja särkylääkkeitä vaan liberaalisti.

 

E on myös alkanut nostaa näppyjä. Vielä havaittavissa ei havaittavissa ollut kuin ehkä ymmenen ihan pikkuista, murto-osan kokoista siitä mitä V:n näpyt. Tänään näyttää pilkkuuntuminen lisääntyvän.

  

Oikeastaan lapset eivät ole kovinkaan kipeitä päivisin. Joka päivä ollaan oltu ulkona iso osa päivästä.

Minä en ymmärrä sitä sisälläpysyttelyä, jos lapset ovat ihan jaksavia. Eihän me nyt muiden kanssa voida olla ennen kuin on varmistettu, että sopiiko, mutta ihan pihalla.

 

Rokotusta ei monen ystävän suosituksista huolimatta edes harkittu. Ajattelen, että kyllä tämä tauti on ennenkin sairastettu.

 

Meillä on aika voimakas epäilys näitä uusia rokotuksia kohtaan. Miehen lääkepuolen tuttavien kautta ollaan saatu kuulla sellaisiakin juttuja, ettei tee ylimääräisiä rokotteita mieli lapsiin laittaa. Vaikka kyllä minä ymmärrän niitä töissäkäyviä vanhempia, jotka toivovat rokotuksilla välttävänsä poissaoloja.

Ja toisaalta en ymmärrä.

Moni sairastuu rokotuksesta huolimatta mutta vain lievemmin.

 

Raha se on tässäkin mikä ratkaisee. Rokotteet ovat lääkefirmoille todella hyvää bisnestä.

Yhteiskunnallisesti kannattaa pitää aikuiset töissä eikä sairaiden lasten kanssa kotona. Ja perheiden toimeentulo saattaa kärsiä roimasti, jos tarvitsee olla sairaiden lasten kanssa viikkoja kotona.

 

 

 

 

Toukokuussa tapahtuu

 

Mummi kävi alkukuusta, kun mies oli työmatkalla.

Ehkä parasta oli metsäretki lapsuudenmaisemissani.

E ajoi aivan mahtavaasti pyörällään maastossa ja

V:kin sai ensimmäiset maatsoajokokemukset mummin työntäessä.

 

Velipoika täytti vuosia.

Oli aika hienoa mennä juhliin, kun listasta nimen tarkastivat sotilaat.

Kaartin bändi soitti.

Ja Sibelius.

Tuntui etuoikeutetulta päästä juhlimaan tuollaisena iltana, tuollaisessa seurassa, tuollaisen pöydän ääressä, tuollaista veljeä.

Hänellä, jos kenellä, on sydän paikallaan.

 

 

Ollaan käyty luontoretkillä.

Ihmetelty muurahaispesiä, valkovuokkoja, kerätty nokkosia lettuihin...

 

Hyvää elämää.

Niin hyvää, ettei ole koneelle ehtiä.

TED puutarha taloyhtiöön

Vappuaattona katselin illalla Ted-videoita ja lajittelin kirpparilöytölegoja. Mies oli anoppilassa katsomassa mestarien liigaa. Ihan parasta aivojen nollausta ja uusien inspiraatioiden asentamista järjestelmään.

Yhdessä videoista Roger Doiron kertoi kaupunkiviljelystä ja sen globaalistakin merkityksestä. Oman ruuan viljelyhän on viimeiaikoina ollut kovasti muotia ja mietin, että miksi ihmeessä me ei voitaisi taloyhtiössä laittaa omaa yhteistä kassikasvimaata.

Kuten ihmiset lähettää känniviestejään, lähetin naapureille intoviestin. Kuunneellaan vielä taloyhtiön yhteistä kantaa ja toivottavasti päästään vielä tänä vuonna yhteisistutusten hoitoon.

Mahtista!

Sain muuten itselleni lipun Helsingin TedX-tapahtumaan huomiselle kuuntelemaan lisää inspiroivia puheita.

Tuplamahtista!

Kevään käväisy - A hint of Spring

Perjantaina kevät kävi täällä.

Puolitoistavuotisneuvolalääkäri, kolme ja puolivuotishammashoitaja, päikkärit ulkona rattaissa äidin hikoillessa, välipala takapihalla naapurien kanssa, ehkä meidän uuden kodin katsomista.

Hehkuvat posket.

Hui, pameli!

Kylällä on huomenna sirkus ja kulkue saapui jo tänään aamulla leikkipuiston viereiselle kentälle.
Siinä oli rekkoja ja teltanpystytystä katsoessa pikkuisille ohjelmaa koko aamupäiväksi. Kotiin lähtiessä emme päässeetkään normireittiä kotiin, sillä tien tukkivat kamelit ja pari ponia.

V:n lempisanonta "Hui kamala!" tai paremminkin "pamala", muuttui muotoon "Hui pameli!"

***

The circus is in the town!
The camels and ponies blocked our way home from the playground.

Poskia kuumottaa

Tänä aamuna kaivoimme hiekkalaatikon esiin.

Rakensimme lumirobotteja.

Söimme välipalaa puistonpöydillä.

Saimme nauttia naapureiden seurasta. Kevät tulee ihmiset piiloistaan.

Tein hernerokkaa.

Poskia kuumottaa.

***

His morning we dug the sandpit from under the snow, open to melt.

Built snow robots.

Ate a snack at the park tables.

Enjoyed the company neighbors. The spring is coming and people from their holes.

Made pea soup.

Cheeks are glowing from the sun.

Arkista ihanaa

Miinukset:

• Mies on työmatkalla
• Pinna on aina kireällä, kun esikoinen herää ampiaisena
• Niin kylmä ja tuulinen päivä, ettei viitsitty lähteä ulos palelemaan, siksi hiihtovälineitä kai piti sisälläkin kokeilla

Plussat:

• Meillä on auto käytössä
• Aamu-uinti
• Tankkaamassa käynti
• Kaupassa kattoparkkiin parkkeeraus ja hissillä ajo
• Hyvää ruokaa
• Kaikkien yhteiset päiväunet
• Satutunti, jossa äitikin sai maata ja kuunnella satuja yli puoli tuntia
• Aurinkoa iltapalalle asti
• Rauhallinen iltahetki ja puhelu mieheltä Ateenasta
• Iltasatu yhdessä peiton alla

***

All in all, more plusses than minuses.
Greetings to you all :)
 

Tuoretta puuteria

Nämä ihanat kirkkaan sinivalkoiset aamut saavat lippummekin kalpenemaan, posket punaisiksi, ihon jo vähän päivettyneeksi ja sydänalan melkein pakahtumaan.

E laski tänään takapihan puistossa puuteria ihan offarilla.

Rakastan tätä talvea

Eilen aamulla.
March 12th, 2013; 10am.
-8C and fresh snow.

Vaikka monella tuntuu ympärillä olevan jo kevät ja kesä mielessä, en vain osaa kyllästyä tähän ihanaan talveen. Melkein joka päivä saadaan vielä uusi puhdas lumi. Ladut ovat olleet mahtavassa hiihtokunnossa jo kuukausia. Silmät kirvelevät kevätauringossa, jos aurinkolasit jäävät kotiin. Lapsille löytyy jääpuikkoja: lumihevosille porkkanoiksi - luonnollisesti.

Pitäisi kai etsiä aurinkovoiteet.

E on oppinut nousemaan mäkiä haarakäynnillä <3
Viimeviikolla E harjoitteli neljäsluokkalaisten liikkuntatunnilla mäkihypyn perusteita - yllättävän hyvällä menestyksellä.

***

I'm trying to remember to write here somethingin English every now and then.
Just so that you my Dears over in Japan, Canada, Africa... can at least sometimes get a glue what I'm writing about.

I'm loving this winter! People around are getting tired of the snow and getting more of it almost every day. I'm enjoying every single day of XC-skiing, the tracks are still in great condition. The spring sun is blinding over the snow if you should forget your sunglasses. The sun melting the snow daytime makes it easy to find icicles for the kids: our snowhorses are eating these "ice carrots" - naturally :)

I guess we should start using sunblock again! The sun is finally here!

My son E, 3years 4 months, learned to climb hills with XC-skis.
A week ago he practiced ski-jumping with the 4th graders :D




 

Motorinen kehityskausi

 

Kahdessa päivässä hän on oppinut

 

uimaan kasvot vedessä

sukeltamaan

hiihtämään liu'uttamalla suksea

nousemaan murtsikkasuksilla pystyyn

nousemaan haarakäyntiä ja sivuttain

laskemaan murtsikkasuksilla mäkeä 

pysymään luistimilla kunnolla pystyssä

 luistelemaan liu'uttamalla

 

niin ja leipomaan ihan itse keksejä:

pyörittämään tangon, leikkaamaan siitä palasia, pyörittämään niistä palloja ja litistämään haarukalla

 

On syytäkin tuulettaa!

Ja niin hän tekeekin ja pikku(apina)sisko perässä.

 

Oltiin yhteensä yli viisi tuntia ulkoilemassa.

Ihan parasta elämää!
Melkein ehdotin, että mentäis vielä yöksi telttaan nukkumaan...

Mitäs meille

Viimeinen viikko on lievästi sanottuna ollut hektinen.

Tässä pieni "kuva kertoo tuhat sanaa" otos.

 

 

Ollaan hiihdetty naapuripuistossa.

E harppasi yhdellä hiihtolenkillä taidoissa enemmän kuin koko talvena. Juoksi suksilla ja uskalsi laskea alamäen. Äiti huhki umpihankea hiihtorattaat perässä, ettei olisi tärvellyt lasten latua.

Ainakin kolme eläkeläispappaa kehui, että tuollalailla sitä pitää lapsia opettaa ulkoiluun ja että ihan kuin Norjassa.

 

Luisteltiin"kotijäällä" aamulla.

 

Ja iltapäivällä sama paikka näytti tältä.

Vaikkei uskoisi, tuolla reunalla luisteltiin taas seuraavana aamuna.

Viikonloppuna oltiin kyläluutina V:n kummeilla, mun "kummipojalla" ja entisillä työkavereillani. Viimeisessä kyläpaikassa saatiin käristää nuotiolla makkaraa ja hirvipihvejä. Kuva ei ole lavastettu, eivätkä lapset yritä olla incognito, savu-pentele se vaan pyöri. Edelleen savunhaju yllättää milloin mistäkin vaatteista ja varusteista ja muistuttaa ihanasta päivästä. Koira veti lapsia ahkiossa. Aikuiset saivat istua, jutella ja syödä rauhassa sisällä lasten leikkiessä ihanasti yhteen, kun nuotiolla ei oma suu kyllä ollut lähimpänä. Jaettiin asunto- ja harrastusunelmia, iloittiin lasten jutuista, omistammekin.

Rakkaita, hyviä hetkiä nämä.

 

Tänään E oppi uimaan käsipohjaa ihan oikeassa uintiasennossa, kasvot vedessä, ja sukeltamaan.

Sitä on tuuletettu ja hehkutettu koko päivä.

Kummallinen valilmiö

Aamuauringossa kylpevät <3

 "Helsingissä aurinko on paistanut 50 tuntia sitten joulukuun alun. Pilvisin talvi 25 vuoteen."

 

Siltä on vähän tuntunut.

 

E tässä yksi päivä sanoi delfiinien olevan taivaan värisiä. Yleensä hän tarkoittaa sillä sinistä. Mutta tällä kertaa osui kyllä oikeaan, taivat oli ihan delfiinin harmaa.

 

Mutta tätään paistaa.

Ja kyllä istun koneella.

Aina ei vain jaksa ryysätä heti päikkäeriltä ulos. Etenkin, kun isukki on koko viikon reissusta, niin on parempi kuunnella oloja.

 

V on aloittanyt raivarikauden. Tänään hillitöntä putkihuutoa oli aamupäivällä yksi 40 minuutin sessio. Ilman selitettävää syytä. Tytsy kieri maassa kuin löysä väkkärä, hakeutui keittiön tuolien jalkoihin. Puolen tunnin kohdalla soitin jo ystävälle hermopuhelun. En muistanut, että tämä alkaa jo alle puolitoistavuotiaana. Päälle sitten muutamia viisiminuuttisia, kun asiat eivät mene niin kuin neiti ajattelisi.

 

 

 

 

Henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma

Annan V:n räplätä usein kännykkääni.
Usein hän löytää siltä juttuja, joita en ole edes itse huomannut.
Tuntuu, että hän on oppinut löytämään kameran ihan itse.

Nyt kuulostaa juuri niin opettajamaiselta kuin olenkin:
lasten kanssa usein soi sisäinen opetussuunnitelma.

Jos saisi kerran viikossakäytyä lasten kanssa uimassa.
(ehkä kerran parissa viikossa ollaan päästy paitsi tällä ja viime viikolla ollaan jo käyty yhteensä neljästi, kun on ollut auto käytössä)

Talvella harjoitellaan hiihtoa ja luistelua vuoropäivinä.
(noin kahdesti viikossa kumpaakin)

Jos tänään maalataan, huomenna voisi muovailla, sitten piirtää.
Leivontapäivä, kerhopäivä, temppujumppa, painisalijumppa...

Samaan aikaan yritän vaientaa suorittamisääntä ja koetan mennä fiiliksellä.

Mutta kun silloin ei tunnu saavan mitään aikaiseksi ja ei E nyt kuitenkaan pyydä päästä hiihtämään saatu luistelemaan, kun harjoittelu kuitenkin on sellaista muksahtelua.
(onneksi saadaan tehtyä helposti luistelutreffejä naapurien kanssa ja hiihtämäänkin on päässyt ihan ovelta)

Kenen tarpeisiin tämä nyt sitten vastaa?
Onhan lapsella tarve päästä liikkumaan ja uuden oppiminen on nopeaa.
Paljonko on äidin halua päästä kotoa ulos, ja halusta opettaa ja siirtää osamiista eteenpäin. Kuvitelmaa, että lapset tykkää samasta kuin minä.
Vai oppimisen mahdollistamista.

***

Kuulostaa ihan joltain kasvatustieteen portfoliolta kohta.

Heppa vai miimu?

Meikäläisen kuvanveistäjäntaisdoilla hevosista tulee aina tämän näköisiä muumin, lehmän ja hevosen risteytyksiä. Hyvin kelpaavat ja riemua riittää: pihassa on linnan lisäksi kolme hevosta, joita harjataan, ruokitaan ja ratsastetaan ahkerasti.

Ihanalla V:lla menee sanoista vokaalit ja välillä asiatkin sekaisin. Muumit ovat joko Barbapapoja tai Miimuja. Toisaalta hän on oppinut sanomaan 'en'. 'Haluatko jotakin?' 'En.' Siis oikeassa muodossa, vau.

Taidot karttuu

Toivon niin, että lapsistani kasvaa ulkopilmaihmisiä. Ja olisin ihan valmis olemaan itse kaiket päivät ihan pihalla. Mutta ei se oikein vielä onnistu, pieniä paleltaa, pitää olla syömässä ainakin kolmen tunnin välein, nukkua päikkäreitä sellaisessa rytmissä, että arki sujuu ja kitinää on mahdollisimman vähän. En vain osaa olla asellainen, että mentäis päivät eväillä ja nukuttais milloin vain pikkupätkissä...

On opettelua iloita siitä, että hiihdettiin ainakin 200 metriä syömään eväitä ja kitisten takaisin. Tai että tänään E luisteli ihan itse ilman tukea - ainakin 5 metriä! Olen niin kärsimätön (itseni ja muiden kanssa). Sitä yrittää kannustaa ja iloita edistyksestä mutta takaraivossa ihmettelee oppimisen hitautta. Ja sitä, että miten ne hermot menee pojalla ihan heti. Mistä lie on oppinut, heh... Samasta puusta ollaan. Sitten, kun asia saa kiukuttelun jälkeen hautua omassa rauhassa, tapahtuu seuraavalla kerralla iso edistysaskel. Kun vaan malttaa taas sen seuraavan kerrankin kokeilla.

Aurinkolasit esiin!

Kyllä ne paistepäivätkin sieltä taas tulevat.

Tämän päivän ja eilisen tihkussa ollaan rakennettu lumilinnaa pihaan.

Kädet haisevat lapsuudelle, märille lapasille.

Nykyaikaista asuntosuunnittelua

Miten nämä nykyajan asunnut suunnitellaan? Suomessahan on muutama kuukausi kurahousukeliä ja silti asunnoissa ei ole suunniteltu minkäänlaisia kuivatusratkaisuita.

Tältä näyttää meidän pikkuvessa eli alakerran kuivauskaappi, kun yksi aikuinen ja kaksi lasta on palannut sisään nollakelillä. Ja päivän toisen ulkoilun jälkeen tavaramäärä tuplaantuu.

Mietin jo tuon kaapin tilalle kokopitkiä ritilähyllyjä ovien taakse allasseinälle, kankienkuivauslaitetta kaapin sisään, tuuletusaukot takareunaan ja pöntön päälle tanko henkareille, joissa sais vaatteet kuivamaan. Tuliskohan liian ahdas?

Ja elämä hymyilee!

En ole ainoa, jota tykkää ulkoilla tässä säässä! Ihan mahtavaa tuntea tuuli kasvoilla ja antaa lumen pöllytä naamalle kihelmöimään! Käytiin E:n kerhon joulujuhlassa rattailla ja pyörällä, 45 minuuttia suuntaansa. V otti takaisintulomatkalla taljafylläyksissä pienet unetkin. Pihalla jäätiin vielä lumitöihin ja saatiin kolattua yli puolimetrinen kinos parkkipaikoilta ja peuhattua lumessa.

Ja tämä mahtava kaivonkansi tervehti matkalla meitä.
Maailma todellakin hymyilee meille!

Takauma - Kukkia ja rekkamiehiä

Löysin bloggerin luonnoksista tekstin ja kuvan syyskesältä.

"Käytiin viikolla taas kosteikolla pienellä eväsretkellä. Etsimässä sammakoita, kastelemassa luonnonkukkia, tutkimassa miten osmankäämit poksahtaa, kelluu, maistuu. Palatessa jäätiin katsomaan rekkahommia. Kotiin päästiin sillä verukkeella, että rekkamiehetkin lähtivät lounaalle. Heilläkin kuulemma oli makaronilaatikkoa."

Tänään E:n mentyä kerhoon pääsin kärrylenkille kuurasta kimmeltävään metsään. Jokainen kimallus levensi hymyä huulilla.

"Haluaisin niin vielä säästää E:n parilta isompien lasten jutulta. "Mä oon jo viis. Paljon sä oot?" En ymmärrä mikä siinä niin minua ärsyttää! Mutta ärsyttää. Joskus vastaan jollekin elvistelijälle, että E on vielä niin nuori, ettei sillä ole väliä. Kun eihän sillä ole. Ja toinen on tämä sukupuoliroolitettu maailmamme. Meillä E pitää pinniä, oikein Hello Kittyä vaikka siitä kissasta en muuten perustakaan, ja kerää kukkia, ja saa tulla isona äidiksi, niin kuin haluaa, että voi sitten imettää omaa vauvaa.
Niin."

Ensi viikolla E täyttää kolme. Silloin kolme vuotta sitten olin jo paineissani sairaalassa "eristyksissä" odottelemassa sitä päivää, kun synnytys käynnistettäisiin. Samalla muru vaan laihtui vatsassani.

Nyt se omenaposki tuossa vieressä kertoo minun olevan vasikkansa ja haluaa imettää minua. Eikä vieläkään ole onneksi tuota ikäkäsitystä suuremmin sisäistänyt ja tykkää Salamas McQueenista ja Hello Kittystä ritirinnan.