Iloinen ja pehmeä blogikaveri

Mikä olisi ihanampaa kuin saada (itse tavallaan blogivaihtoon osallistumalla tilattu) paketti?
Aamulla sotkaistiin pyörillä, E ja minä omillamme ja V Chariotissa minun perässä, postiin ja muille asioille ja maltoin tuskin odottaa, että päästään kotiin avaamaan paketti.

Ja mitä sieltä paljastuikaan!
Kiitos ihana ei-enää-niin-salainen-blogiystävä, Sydäme asialla -blogin Eevi.
En kai vaan ollut missään postauksessa ole näyttänyt näitä rujoja kantapäitäni?
Niin osuva oli tämä yllätyslahja!

 



Mummin kulta

 

Tähän litanja huolia ja väsytyksiä sekä muutama innostava aikaavievä meno, joita en jaksa luetella.

Äitini tuli onneksi miehen viikon työreissun ajaksi auttelemaan.

 

 

Vappu se tuli ja meni

 

 

Paikallisten lastenjärjestöjen ja seurakunnan vapputapahtumassa saadut kasvomaalaukset taisivat olla vapun parhautta ja serpentiinit kanssa. Jotakin taitaa kertoa tästä äidistä ja nuukuudesta, kun nyt puhallettiin tätini minulle Las Palmasista vuonna 1985 tuomat serpentiinit. Kaikelle on aikansa ja niiden serpentiinien aika oli nyt.

Muuten en sitten yhdy joka blogin vappuhehkutukseen. Itselläni oli joku totaalinen uupumushetki. Päivä, jolloin en kyennyt edes laittaa ruokaa. Makasin ja olin, joka paikkaa särki, väsytti muttei nukuttanut. Vuosisadan PMS tai joku itselle alitajuisesti luvattu huilihetki. Krapula ilman juhlia.

Osaltaan olotilaan saattaa vaikuttaa myös V:n huonot unet jo viikon ajalta, heräämisiä, päivä päivältä aikaisempia herätyksiä, itkua ja kiemurtelua. Tänään käytiin lääkärissä. Ei korvatulehdusta, oikein muutakaan. Sydämen voimakas sivuääni, puhelinkonsultaatio lastenlääkäriltä ja uusi aika reilun viikon päähän. Aivan ihana lääkäri jälleen: V nauroi, kun katsottiin korviin! Ja julkiselle saatiin aika tunnin päähän soitosta. Ihan mahtavaa. Varsinkin, kun itse sain juosta rattailla koko matkan terkkariin, että ehdittiin. Aamutreenikin tuli samalla.

Samat ajatukset taas mielessä. Sattuvatko eksostoosit? Mahavaivoja tai refluksia? Jotakin muuta?

Ehkä ensi yö on parempi.
Särkylääkkeet kehiin.
Ihmisen mieli vaan jaksaa olla optimistinen.

 

Blogimama sai postia

Ipanaisen Anni se järkkää tänäkin vuonna "Sinulle on postia" -blogivaihdon. Osallistujat saavat ylläriystävän, jolta saadaan kaksi yllätyspakettia teemalla "äidin voimapaketti" ja tottakai itsekin sain yllärikaverin, joka säilyköön vielä salaisuutena. Lähettämäni paketti on jo mennyt perille, sen voin kertoa ja eilen hain omani postista.

Ja voi hyssykät, miten ihanaa hemmottelua sieltä kuoriutuikaan! Juuri niitä herkkupusseja, joita olen kaupassa katsonut sillä silmällä mutten ole raaskinut ostaa. Heti eilisen iltapalan jälkeen hemmottelin itseäni ja kyllä maar pikkupossujanikin. E sai valita kaksi pussia, joita kokeilimme heti.

Juuressipsit olivat äidin mieleen, juuri niin kuin pitikin. Kuivat palsternakat saivat lapset irvistämään jo ennen kuin ehtivät suuhun. Minä taas jo ajattelin miten hyvää palsternakka-appelsiinisalaattia niistä saisi. Lisäksi maisteltiin pakastekuivattuja ananaksia, omenoita ja banaaneja. Ihan himmeä rakenne niissä. Todellakin suussasulavia hedelmiä :) Hyvää!

Paraikaa naksuttelen kuivatuilla kaneliomenoilla, salaa, päikkäriaikaan. Nämä ovat kokonaan minulle! Pistaasit jaan mieheni kanssa jonakin hyvänä hetkenä. Molempien herkkua. Taatelit, maapähkinävoi ja karpalot menevät leivontakaappiin. Nämä herkut pääsevät vaikkapa Chocolate Covered Katien leipomusten kokeiluihin. Nam!

Kiitos ihana salainen ystäväni! Kyllä osuit naulan kantaan - tykkään ja näistä todella saa voimaa :) Ehkä omakin salainen kaverini tulee saamaan ensi kierroksella ruokakaupan aarteita.

Kirjastossa - at the library

Kun nykylapsi leikkii kirjastoa, ei siellä ole kirjastotätiä, eikä leimasinta.

Siellä on palautusautomaatti, joka leikissä toimii kyllä esikuvaansa vinhemmin.

Kirjakärryt kuitenkin on säilynyt leikissä.

Meillä kirjasto on suuri henkireikä.

Sattuu usein niin, että isukki on työmatkalla juuri ti tai ke iltoina.

Joka toinen tiistai meidät pelastaa lähelle kaartava kirjatoauto.

Joka toinen keskiviikko taas E pääsee satutunnille,

pyytää tädiltä päästä kainaloon,

omaan kainaloonsa ottaa kaksi kirjastokamelia.

Parasta palvelua!

Palomiehetkin palauttavat kirjoja.

Mitäs meille

Viimeinen viikko on lievästi sanottuna ollut hektinen.

Tässä pieni "kuva kertoo tuhat sanaa" otos.

 

 

Ollaan hiihdetty naapuripuistossa.

E harppasi yhdellä hiihtolenkillä taidoissa enemmän kuin koko talvena. Juoksi suksilla ja uskalsi laskea alamäen. Äiti huhki umpihankea hiihtorattaat perässä, ettei olisi tärvellyt lasten latua.

Ainakin kolme eläkeläispappaa kehui, että tuollalailla sitä pitää lapsia opettaa ulkoiluun ja että ihan kuin Norjassa.

 

Luisteltiin"kotijäällä" aamulla.

 

Ja iltapäivällä sama paikka näytti tältä.

Vaikkei uskoisi, tuolla reunalla luisteltiin taas seuraavana aamuna.

Viikonloppuna oltiin kyläluutina V:n kummeilla, mun "kummipojalla" ja entisillä työkavereillani. Viimeisessä kyläpaikassa saatiin käristää nuotiolla makkaraa ja hirvipihvejä. Kuva ei ole lavastettu, eivätkä lapset yritä olla incognito, savu-pentele se vaan pyöri. Edelleen savunhaju yllättää milloin mistäkin vaatteista ja varusteista ja muistuttaa ihanasta päivästä. Koira veti lapsia ahkiossa. Aikuiset saivat istua, jutella ja syödä rauhassa sisällä lasten leikkiessä ihanasti yhteen, kun nuotiolla ei oma suu kyllä ollut lähimpänä. Jaettiin asunto- ja harrastusunelmia, iloittiin lasten jutuista, omistammekin.

Rakkaita, hyviä hetkiä nämä.

 

Tänään E oppi uimaan käsipohjaa ihan oikeassa uintiasennossa, kasvot vedessä, ja sukeltamaan.

Sitä on tuuletettu ja hehkutettu koko päivä.

Tepsuttelua

V oppi kävelemään kaksi viikkoa sitten.
Vihdoinkin. Onneksi.
Ikää on jo vuosi ja neljä kuukautta.

Konttaus on taaksejäänyttä elämää ja kävely on melkein vaihtunut jatkuvaksi juoksuksi.

E  riutuu mustasukkaisuudessaan, kun sisko pääsee joka paikkaa ja nopeasti.
Kaikista tavaroista tulee riitaa ja tavaroita nousee jäähylle niin, ettei meinaa kaapinpäällys riittää.
Meteli on kasvanut.
Takaa-ajoleikit keksitty.

***

Palkäsimme jo että jaloissa on jossakin piilossa eksostooseja eli hyvänlaatuisia luun liikakasvuja niin, että käveleminen sattuu ja siksi V ei sitä opettele.
Kävelemään opetellessa tyttö ontui usein oikeaa jalkaansa ja kerran käytiin sairaalapäivystyksessäkin, kun hän lakkasi varaamasta oikealle jalalleen. Aristi samalla voimakkaasti säären isoa eksostoosia.

Eksostoosit eivät kuulemma ole kipeitä. Rohkenen olla eri mieltä. V ei tykkää, ettää niihin kosketaan ja joskus hän katselee itkien käsiään, hieroo niitä yhteen.

Kolmen viikon päästä pääsemme vihdoin lisätutkimuksiin Lastenklinikalle. Ymmärtääkseni jalat kuvannetaan ja pääsemme sitten opiskelijoiden ihmeteltäväksi.

Eksostoosien löytyminen oli sekin tarina sinänsä.

Eksostooseja sormissa.
Kuva: StudyDroid.com
V:n sormissa on yhtä paljon eksostooseja kuin tässä kuvassa.
Tuntuvat patteina tai kyhmyinä.
Vasemman käden pikkurilli on sijoiltaan eksostoosin tähden.
Eksostooseja on myös ainakin olkaluussa, sääressä, varpaissa ja varmasti paljon muuallakin sellaisia, jotka eivät tunnustelemalla löydy.

Konemies ja puikkojuttuja

E:n lemppareita on kaikki koneet.

Tämä syndetraktori pääsi parin vaarin ostaman seuraan.

Kiitos maalaisystävät!

Tuo pipomalli on ihan huippuihana.

Ostettu Japanista melkein kymmenen vuotta sitten.

Osaisinkohan neuloa itse moisen?

Onko muuten joku teistä lukijoista ostanut lankoja netistä jostakin?

Nuo markettien valikoimat ovat aika rajoittuneet.

Meillä Prismasta lopettivat kuminauhan ja vetoketjujenkin myynnin!

 

Ja tällä setän tuomalla paloautolla on leikitty - ja kasteltu kukatkin - ahkerasti jo vuosi.
Vieläkään ei ole patterit loppu :D

 

 



Naapurikylän uusi puisto

Yökyläilyä pitäisi harrastaa enemmän. Ihanaa istua aikuisten kanssa ihan arki-iltaakin, kun lapset saa laittaa rauhassa nukkumaan. Tällaisen mukavan illan jälkeisenä aamuna kävimme kokeilemassa Vihdin kirjonkylän rannan uuden leikkipuiston. Täällä maaseudulla tällainenkin pikkupuisto on ilahduttava uudistus.

Täällä mittakaava oli meidän 1 ja 3-vuotiaille juuri sopiva. Molemmat pääsevät kiipeämään kaikkialle ja saavat kiksit kaukoputkista ja noista "viidakkopuhelimista". Kuvassa takana näkyvä jousilaiva on E:n suuri suosikki. Siellä äiti saa antaa kunnon myrskyt ja samalla saa äitikin hyvän hengästyksen esimerkiksi hyppimällä aivan laidalla kyykkyhyppyjä ja pumppaamalla keulassa vauhtia punnerrusasennossa.

Aamupäivän huippuantia oli järvellä uineet ja lentämään lähteneet joutsenet. Luulimme perheen jo lentäneen muualle, kun vanhemmat ja neljä vielä harmaata poikasta lensivät ylitsemme vain muutaman metrin korkeudessa. Majesteetillista ja mykistävää.

Sitä saa mitä tilaa

Kirjoitin kauan sitten olevani hurahtamisvaarassa.

Kiitos ihanan naapurimme, sain lainaan RhondaByrnen kirjan " Voima". Luin sen ja sain paljon ajattelemisen aihetta. Tilasin kirjan. Tiedän, että saan sen. Tästä lähin tilaan positiivista ajattelua, iloista mieltä, kiitollisuutta, rahaa ja rakkautta. Kiitos, tiedän saavani niitä.

 

Negatiivisesta positiiviseen.

Kylmästä lämpimään.

51% ajasta.

Se riittää.

Niin ja jooga on edelleen mielessä ja se uskomattoman eteerinen joogaohjaajatar.