Mikropopkorni ei toimi.
Kattilaan reilusti pohjan verran neutraalia kasviöljyä, rypsiä vaikka. Lämmitetään täydellä teholla kunnes öljy väreilee hieman. Kattilaan lisätään jyvät niin, että pohja peittyy ja kaikki jyvät ovat ainakin kosketuksissa öljyyn. Kansi kiinni eikä kurkita enää! Öljy on tarpeeksi lämmintä, kun paukkuminen alkaa melkein heti. Pidä lämpö täysillä. Hetkessä kattila on täynnä tätä herkkua. Kun paukkuminen loppuu sammuta levy ja kaada popparit heti astiaan. Tai kahteen...
Suolataan heti maun mukaan.
Kiitos äiti, tämän elämän perusasian opetit minulle jo pienenä.
Seuraavaa olen oppinut ihan itse.
Mausteissa on se taika!
Suolaamisen jälkeen poppareille laitetaan curry-jauhetta ja (savu)paprikajauhetta.
Sekoitetaan. Ja sotketaan pöytä. Aina.
Popparit nautitaan puikoilla. Sormet pysyvät näin paraatikunnossa nettailuun, bloggaamiseen, lehdenlukuun...
Nautinnon täydentää kylmä PepsiMax pillillä.
Tänään aamupalaksi.
2 comments:
Jos jonkin kyökkitaidon osaan, niin poppareiden tekemisen. Ei kurkkimista, eikä vatkausta. Siinä se on.
Maustamisen ja puikoilla syömisen (hih) olen missannut ihan kokonaan. Aion kokeilla.
Musta uusavuttomuuden huipentuma on mikropopparit. Oikeatkin tulee valmiiksi samassa ajassa. Ja parempia. Mikrossa kärvähtää aina.
Ui-jui, huippumauste on myös pikkuisten nuudelipussien mauste. Ainakin jos kaipaa arominvahvenneähkyä. Se vaan poppareihin sekaan!
Aamulla mietin mahtaisiko dippimaustepussi toimia. Luulisin. Sellainen on lojunut kaapissa, kun jostain saatiin.
Post a Comment