Vajaa vuosi sitten Nottinghamissa näytti tältä.
Aamupäivällä vihmoi jäätävää vettä, kun ihailimme kuumeilevan pojan kanssa rantakivillä kasvavan sammalen pehmeyttä ja kuuntelimme heinikon alla vipeltävien hiirten piipitystä, laskimme leskenlehtien määrää. Kotona hopeatee lämmitti kumpaakin, kainaloittain päiväunille nukahtaminen.
V sanoo äiti. Niin monesti olemme sen kuulleet, ettei se voi olla sattumaa.
No comments:
Post a Comment