Elänköhän liikaa blogimaailmassa, kun viimeöinä olen uneksinut näistä "virtuaali-ihmisistä"?
Helenaisen Helenan kanssa istuttiin viimeyönä aurinkoisella terassilla juuri niin seesteisen eteerisessä tunnelmassa kuin millainen hänen valloittava bloginsa on.
Vajaa viikko sitten olin mieheni kanssa Tallinnassa Aniirin ja Kotin Satun sekä miehensä kanssa. Puhuttiin hänen valmistumisestaan arkkitehdiksi ja minun hakemisesta samaan opinahjoon. Miehillä synkkasi heti mutta meillä naisilla kesti välien lämpeminen ja ansin kyräiltiin.
In my dreams!
Tuntuu ihan hassulta, kun luulee tuntevansa jonkun vain sillä perusteella, että lukee hänen blogiaan. Samaistumista? Empatiaa?
Varpusen Sukin näin viime kesänä herttaisen tyttärensäkanssa puistossa. Kävi Hannu Manniset: ensin juttelin ladunvarressa muina miehinä kunnes tajusin kenen kanssa juttelin, jäädyin täysin ja lähdin menemään (punastuen ja jälkeenpäin kikattaen kuin pikkutyttö). Uskallettiin sentään lainata Varpun lapiota.
Miten voi aikuinenkin olla näin ujo? Tai haluton tunkeutumaan toisen kuplaan? Etten vaan olisi häiriöksi tai epäilen, ettei tuo "julkkis" seurastani perustaisi. Toisinaan pyyhin kommenttibokseihin jo kirjoittamani kommentitkin pois, etten vaikuta ihan stalkkerilta.
Ihme tyyppi :D
2 comments:
Unet on kyllä välillä niin ihmeellisiä =)
Meidän cougarit on dhl:n kuriirilla ja huomenna päästään testaamaan, jee!
Jes! Hieno päätös noiden rattaiden kanssa!
Meille tuli tänään uusi istuin Venlalle niin päästään kaukalosta pian eroon.
Post a Comment