Montmartren valloitus aloitettiin jälleen leikkipuistokeikaiksella. Anversin metroaseman eteläpuolella on ihan mukava leikkipuisto, joka oli kuin ammuttu täyteen aamupäivällä. Nähtävyyksien lähellä tuntui siltä, että leikkipuistoissa kuuli enemmän englantia kuin ranskaa.
Montmartre oli ainoa paikka Pariisissa, josta jäi vähän huono maku suuhun. Ajettiin Funiculairella ylös mäelle, kunhan pääsimme ensimmäisten turistinpyydystäjien ohi. Mäellä sama meno jatkui. Koko ajan joku oli tyrkyttämässä jotakin tai oli olevinaan mykkä ja kaipaavansa avustusta. Sattumaa tai ei meiltä hävisi Sacre Coeurin kulmalla yksi viiden päivän metrolippu.
Väliäkö hällä, maisemat olivat hulppeat ja satuimme vahingossa syömään alueen ensimmäisenä ravintolana itseään mainostavaan putiikkiin, taisi olla Rue de Dancourtilla. Lasten ja aikuisten matkaväsymyksen saattelemana ruuan tulo kesti tuskaisen pitkään. Ruoka sitten olikin kaiken sen hampaidenkiristelyn arvoista. Suussasulavaa ankkaa olisi voinut sopia siltä paikalta syövänsä vaikka loppuelämänsä kaikilla aterioilla. Rasvamaksa lie silloin huolehtinut siitäkin, ettei elämää olisi enää paljoa jäljelle jäänytkään.
No comments:
Post a Comment