Wednesday, October 10, 2012

Valaistus


E on viimeaikoina taas alkanut saada kunnon raivareita. Puoli tuntia itkupotkua on ihan normihommaa, joskus useammankin kerran päivässä tai pidempään. Tilanteet liittyvät joko nälkään (haluan-enhalua jotakin, joka vaihtuu, eikä itsekään lopulta tiedä mitä halutaan tai sitten ei, yleensä aamulla heti herättyä), pissahätään (jota ei ole vaikka samaan aikaan pissa jo valuu) tai muutokseen (uloslähtöön, sisääntuloon, mummulasta kotiin lähtöön, ukin lähtöön tai vaihtoehtoisesti tuloon).

Niin ja mustasukkaisuus saa tietysti kanssa raivon nousemaan. Nyt vuoden iässä myös V on alkanut mustiskäytöksen ja pitää puolensa. Muutaman kerran olen tänäänkin kieltänyt ottamasta kädestä, tönimästä, roikkumasta toisessa...

Tänään tapahtui käänne. E osasi itse artikuloida ja kertoa illalla, mistä päivän raivari johtui. Häntä harmitti, kun ukki lähti kotiin. Ja sitten lentelivät palikat päin ja äitiä uhattiin potkia. Rauhottumisen jälkeen taas syliteltiin ja pyydettiin anteeksi, juteltiin ja laitettiin ekoapina kapaloon äidin huiviin. Otti kultaseni vielä itse puheeksi kimmastumisen ja sen syyn. Mun kulta!

Koetetaan pitää hyvänä, silitellä ja antaa aikaa mutta voi että välillä mennään vaan jäähylle ja pikana. Tää äitikin sais mennä välillä. Ihan mahdotonta pysyä viileän tyynenä, kun toinen raivoaa!


 

2 comments:

Katja P-M said...

Se on kyllä haasteellista välillä, pitää omat hermot kasassa :) Ja ihana kun E osasi kertoa syyn raivariin :)

Picea said...

Meillä esikoisen kanssa oli just samat kuviot silloin kymmenen vuotta sitten, seuraavan kanssa vähemmän, seuraavan ei enää juuri lainkaan. Ja apua sentään, kun koetan selata muistoja läpi, en kerta kaikkiaan löydä sitä muutosta mikä itsessä on tapahtunut ettei niitä vaikeita tilanteita sitten nuorempien sisarusten kanssa niin paljon ole tullut. Jotain varmaan on itse tehnyt toisin tai asennoitunut toisin. Mutta kun en yhtään osaa sanoa mitä! Osaksi se taatusti on kiinni myös lapsen luonteesta, ja esikoisasemasta joka on varmaan aika haasteellinen (eikä siitä vähemmän haasteelliseksi näköjään muutu lapsen kasvaessa).