Thursday, May 2, 2013

Vappu se tuli ja meni

 

 



Paikallisten lastenjärjestöjen ja seurakunnan vapputapahtumassa saadut kasvomaalaukset taisivat olla vapun parhautta ja serpentiinit kanssa. Jotakin taitaa kertoa tästä äidistä ja nuukuudesta, kun nyt puhallettiin tätini minulle Las Palmasista vuonna 1985 tuomat serpentiinit. Kaikelle on aikansa ja niiden serpentiinien aika oli nyt.

Muuten en sitten yhdy joka blogin vappuhehkutukseen. Itselläni oli joku totaalinen uupumushetki. Päivä, jolloin en kyennyt edes laittaa ruokaa. Makasin ja olin, joka paikkaa särki, väsytti muttei nukuttanut. Vuosisadan PMS tai joku itselle alitajuisesti luvattu huilihetki. Krapula ilman juhlia.

Osaltaan olotilaan saattaa vaikuttaa myös V:n huonot unet jo viikon ajalta, heräämisiä, päivä päivältä aikaisempia herätyksiä, itkua ja kiemurtelua. Tänään käytiin lääkärissä. Ei korvatulehdusta, oikein muutakaan. Sydämen voimakas sivuääni, puhelinkonsultaatio lastenlääkäriltä ja uusi aika reilun viikon päähän. Aivan ihana lääkäri jälleen: V nauroi, kun katsottiin korviin! Ja julkiselle saatiin aika tunnin päähän soitosta. Ihan mahtavaa. Varsinkin, kun itse sain juosta rattailla koko matkan terkkariin, että ehdittiin. Aamutreenikin tuli samalla.

Samat ajatukset taas mielessä. Sattuvatko eksostoosit? Mahavaivoja tai refluksia? Jotakin muuta?

Ehkä ensi yö on parempi.
Särkylääkkeet kehiin.
Ihmisen mieli vaan jaksaa olla optimistinen.

 

1 comment:

Picea said...

Voi pientä. Toivotaan että vaiva saa avun.

Ja välillä äidin kroppa ottaa omansa, jos ei muuten tule levättyä. Se on ihan tarpeen.