Pienet yllätykset, pienet eleet, ne päivän pelastajat.
Minuminun alesta tilasin lapsille päällepantavaa (ensi kesäksikin). Paketin päälle oli teipattu onnea tuova origamikurki. Hymyilin, kun avasin paketin autossa. En tilannut lintua. Sain sen. Ihan vain ilokseni.
Ilon kyyneleet nousivat silmiini illansuussa. Vietin lasten kanssa useamman tunnin rannalla melkein palellen. Pelattiin palloa, tehtiin hiekkalinnoja, uitiin, läträttiin, syötiin, puettiin ja riisuttiin monta kertaa. Kaikkea seurasi vaivihkaa oikein perinteinen itänaapurin mummo. Istui retkijakkaralla ja söi välillä tyytärensä ja tyttärenpoikansa kanssa eväitä. Katseli lämpimästi lastaan ja lapsenlastaan kalastuspuuhissa, uimassa. Ja katseli lämpimästi meitä. Tehdessämme lähtöä, mummo tuli juttelemaan vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan. Liekutti lapsiani, minuakin. Olin pakahtua. Onnesta ja ilosta.
No comments:
Post a Comment