Ympärilläni ja sisimmässäni pyörii ihmeellinen säkenöinti. Jonkinlainen henkistymisen tarve. Onko se jotakin ikään liittyvää? Äitiyteen? Synnyttämisen aikaansaamiin tunnelmiin?
Kerroin jo miehellenikin, että mulla on sellainen tunne, että kohta hurahdan johonkin joogaan tai muuhun vastaavaan. Jooga jäi kutittelemaan ajatuksia Nike Blastissa tunnilla, jonka vetäjä oli kuin toisesta maailmasta. Niin kaunis, kaunispuheinen, sulokkasti liikkuva, lämmin. Sillä tunnilla syntyi valtava kontrasti muuhun jumppajumputukseen.
Koen kehoni ihan uudella tavalla nyt saatuani toisen lapsen. Haluan olla sen kaveri ja ihan kuin se haluaisi ystävystyä myös kanssani. Rakastan edelleen kovaa treeniä mutta se tulee jotenkin eri voimista kuin ennen. Vaivattomammin. Ja joogat, pilatekset ja venyttelyt on löytänyt ihan uusia ulottuvuuksia. Tänään kuten eräällä aiemmalla joogatunnilla pääsin venytellessä ja rentoutuessa samaan paikkaa, missä olin toisessa synnytyksessä supistusten välillä. Siellä oli ihan rauhallista ja tosi syvää ja pehmeää. Merkillistä.
2 comments:
Ihana postaus. Aloitin pilateksen kolmannen lapsen syntymän jälkeen, nautin valtavasti lajista monta vuotta. Hurahda pois!
Kiitos Helena :)
Ihan hurisemassa olen ollut jo vuosia fyysisesti mutta jotakin psyykkistä, henkistä melkeinpä hengellistä on avautumassa. Alan ymmärtää miksi moni urheilijanainen on saavuttanut tuloshuippunsa vasta äidiksi tultuaan.
Ja hyvällä tavalla hurahtaminen on mielestäni ihailtavaa. Heittäytymistä.
Post a Comment