Olen ottanut tavaksi kuunnella päivisin radion puheohjelmia Ylen Areenalta tai Ylen Puheelta. Aiemmin harrastin tätä iloa pitkillä maantiepyörälenkeillä. Erityisesti vanhan Puheen aikaan oli avartavaa kuunnella ohjelmaa kuin ohjelmaa. Muistan missä olen ajanut, kun kuuntelin ohjelmaa seemiläisistä kielistä, traktorien suunnittelusta. Kun heittäytyy tarpeeksi syvälle aiheeseen, mikä vaan on mielenkiintoista!
Pidän Eve Mantun kolumneista - väillä osuvat ajatukseen välillä menevät yli mutta saavat kyllä ajatuksiin lainehdintaa. Viimeksi kuuntelin pohdintaa siitä, miten tulla tyynemmäksi äidiksi.Hauskoja harjotteita oli hetkeen paneutumisen harjoitteet, kokeiltu on ja toimivat koulumaailmassakin.
Mieltäni jäi kuitenkin eniten puistelemaan erään mummon "iltarukous". Hän kävi joka ilta ajatuksissaan lastenlastensa sänkyjen vierellä. Viivähti siellä ja sanoi hyvät yöt. Kertoi ehkä kuulumisiakin.
Samassa haastattelussa heitettiin ilmoille ajatus siitä kuinka kiitollisuus ja sen osoittaminen on vähentynyt, kun monet eivät enää lue iltarukouksia. Myös syksyn TedX Helsinki tapahtumassa lanseerattiin mitalipäivä, jossa annetettiin kiitosta arkipäivän ilostuttamisesta. Olen harjoitellut kiitosten antamista. Läheisilleni mutta myös ihan tuntemattomille. En millekään elämää suuremmalle vaan ihmisille itselleen. Ja mielessäni olen iltaisin kiittänyt, myös itseäni. Tekee muuten hyvää!
No comments:
Post a Comment