Ihminen on hyvä

Niin minä haluan uskoa.

Eilen ja tänään olen saanut uskomukselleni todisteita.

Äsken meiltä lähti maailman ihanimmat naapurintytöt. Kävivät auttamassa arjen aikatauluongelmista johtuen lastenhoidossa. Oli ihan rauhallinen mieli ohjata ihmisiä puhaltamaan Pilatesta, kun nämä koko naapuruston pikkulasten lempihoitajat olivat puikoissa. Pikkuinen oli nukutettu syliin ja isommalle iltapuurot syötetty. Vielä kylvystä tultua E kertasi kuinka hänellä oli hyvä mieli, hoitajilla ja äidillä <3

V ja naapurin ihana T

Päivällä liukastuin keskellä tietä katua ylittäessäni. Rattaat sentään säilyivät pystyssä. Heti pysähtyi auto ja sieltä kyseltiin vointia. Huikkasin ookoot ja kiitokset. Auton mentyä pillahdin itkuun. En kaatumista vaan sitä ihanaa pariskuntaa <3

No sitten nolo imettäjänmuistiosastosattumus. Sain useamman sähköpostin jälkeen matkalaskun tehtyä, nuoltua kirjekuoren ja ei kun ystävän kanssa lenkille sitä viemään. Lenkillä sitten ekaan vastaantulevaan postilaatikkoon kuori. Ja samalla sekunnilla välähti: POSTIMERKKI! Juu, satojen eurojen kuori se siellä möllötti laatikon pohjalla, jonne ei edes minun riparanne yltänyt. Kokeiltiin kyllä ja naapuritalon verhot vaan heilui, kun mummot oli varmaan jo soittamassa poliiseja. No mitämitämitä? Saisko lapun laatikon kylkeen ja siihen voisin laittaa postimerkin: "josko arvoisa tyhjentäjä liimaisi tämän siihen merkittömään kuoreen, nöyrästi anoo hän." Ai ei. Soitto postilaatikon kyljessä olevaan numeroon: "laskennallinen jonotusaika 7 minuuttia". Juuei. Jäisinkö odottamaan tähän laatikolle. Ei, myöhästyn E:n hakemisesta. No se on paikalliseen postiin, mars. Päivää, nolo selitys. Jaa, ai siis vaikka siinä on lähettäjän tiedot, ei kirje tule takaisin. Merkittömät kuoret menee vastaanottajaa lähimpään postiin ja vastaanottajan tulee lunastaa. Joo, vastaanottaja on iso firma. Lunastaa ihan varmasti... "Juu, ei meidän posti niitä laatikoita tyhjennä, on ulkoistettu." Voi hyvän tähden, edes postiin ei voi enää luottaa!

Ei, kun voi! Se ihana täti soitti laatikoita tyhjentävään puljuun. Siellä vastasi juuri se setä, jonka alueella epäonnen laatikko oli. Lupasi tulla postikonttorin kautta ja hakea merkin, jonka sinne ostin. Ja siellä odotti setää myös se suklaa, jonka kiitokseksi ostin. Täti ei edes suklaata huolinut. Saa vielä lähipäivinä ison nipun tulppaaneita se täti. Ja kunniamerkin!