Tepsuttelua

V oppi kävelemään kaksi viikkoa sitten.
Vihdoinkin. Onneksi.
Ikää on jo vuosi ja neljä kuukautta.

Konttaus on taaksejäänyttä elämää ja kävely on melkein vaihtunut jatkuvaksi juoksuksi.

E  riutuu mustasukkaisuudessaan, kun sisko pääsee joka paikkaa ja nopeasti.
Kaikista tavaroista tulee riitaa ja tavaroita nousee jäähylle niin, ettei meinaa kaapinpäällys riittää.
Meteli on kasvanut.
Takaa-ajoleikit keksitty.

***

Palkäsimme jo että jaloissa on jossakin piilossa eksostooseja eli hyvänlaatuisia luun liikakasvuja niin, että käveleminen sattuu ja siksi V ei sitä opettele.
Kävelemään opetellessa tyttö ontui usein oikeaa jalkaansa ja kerran käytiin sairaalapäivystyksessäkin, kun hän lakkasi varaamasta oikealle jalalleen. Aristi samalla voimakkaasti säären isoa eksostoosia.

Eksostoosit eivät kuulemma ole kipeitä. Rohkenen olla eri mieltä. V ei tykkää, ettää niihin kosketaan ja joskus hän katselee itkien käsiään, hieroo niitä yhteen.

Kolmen viikon päästä pääsemme vihdoin lisätutkimuksiin Lastenklinikalle. Ymmärtääkseni jalat kuvannetaan ja pääsemme sitten opiskelijoiden ihmeteltäväksi.

Eksostoosien löytyminen oli sekin tarina sinänsä.

Eksostooseja sormissa.
Kuva: StudyDroid.com
V:n sormissa on yhtä paljon eksostooseja kuin tässä kuvassa.
Tuntuvat patteina tai kyhmyinä.
Vasemman käden pikkurilli on sijoiltaan eksostoosin tähden.
Eksostooseja on myös ainakin olkaluussa, sääressä, varpaissa ja varmasti paljon muuallakin sellaisia, jotka eivät tunnustelemalla löydy.